tiistai 30. syyskuuta 2014

Ilta-Fingeri vs. todellisuus

Fingerporin kaupunginjohtaja on käynyt tutuksi meille lähinnä Ilta-Fingerin otsikoista. Viimeksi pari päivää sitten Homeliukselle kävi ohraisesti. Se mikä itselleni näyttää merkille pantavalta on tapa jolla Pertti Jarla on kuvannut iltapäivälehtien toimittajat näätämäisinä hahmoina joilla ei tunnu olevan mitään moraalia. Ei siksi, että tämä ei olisi reaalimaailmaan verrattavissa, vaan koska nämä näätämäiset Fingerporin toimittajat ovat kiltimpiä Homeliusta kohtaan kuin reaalimaailman roskalehtien toimittajat.

Fingerporin keltainen lehdistö toki oikoo lööppeihinsä mutkat suoriksi, mutta niillä aina on jokin rehellinen suhde Homeliuksen tekoihin. Todellisessa maailmassa näin ei tarvitse olla. Todellisessa maailmassa riittää, kun nimeltä mainitsematon "lähipiirin" lähde kertoo sattumanvaraisen tapahtuman julkisuuden henkilön yksityiselämästä. Tällä pohjalla sitten voidaan rakentaa savesta tapahtumalle suurempi merkitys, jolloin julkkiksen elämästä tulee silkkaa draamaa, jota ihmisten on ilo lukea.

Kotimainen keltainen lehdistö on maailman vastaaviin verrattuna vielä melkoisen kilttiä. Tämä ei varmastikaan johdu lainsäädännöstä, tai julkkisten elämän sisällön vaikuttavuudesta. Pikemminkin pienemmästä yleisöstä. Mitä enemmän on roskan kuluttajia, sitä rankempaa kamaa voidaan tehdä. Suuret kuluttajamäärät luovat taloudellista turvaa, jolloin muutama oikeudenkäynti ei tunnu missään. Sen lisäksi mitä vahvempi keltainen lehdistö on, sitä harvempi haluaa nousta sitä vastaan taistelemaan.

Tässä mielessä painetun lehdistön ahdinko ei lienekään niin huono juttu. Koska sisältöä tuottavat tänä päivänä yksityiset henkilöt isojen mediatalojen kilpailijoina, on myös helpompi löytää väärän tiedon levittäjälle vastuu. Tosin toivottavaa olisi, ettei joka asiasta tarvitsisi mennä käräjille saakka.