sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ameriikan malliin

Nyt-liitteessä Maria Pettersson kurmuutti Iiro Viinasta, Esko Ahoa ja muita lama-ajan sontiaisia täysin ansaitusti. Itse muuten pidän muutenkin Nyt-liitteen linjasta. On kiva lukea lehteä, jossa ei kumarreta päättäjille ja samalla pyllistetä lukijoille. Sanoma-konserni voisi kilpailijoidensa kanssa ottaa mallia tästä anarkistisemmasta tavasta tehdä journalismia. Kenties vallan vahtikoira ei silloin vaikuttaisi yhtä säälittävältä kuin pissiksen narun päässä pyöräyttämä chihuahua.

Iiro Viinasen kirjan poiminnat siis ehkä tahattomastikin paljastivat tuon ajan hallituksen hyvä veli-verkoston. Vai halusiko Iiro paukutella henkseleitä, että kyllä siihen aikaan osattiin pistää ämmille luu kurkkuun? Motiiveja on vaikea arvata, mutta ainakin minun silmissäni jo muutenkin huonossa valossa olleet poliittiset päättäjät ja päätökset saivat noilla otteilla viimeisen tuomionsa. Demokratia on meilläkin harvinaista herkkua.

Onneksi meillä on sentään kaikkia palveleva kulttuuri. Elokuvat, kirjat, näytelmät, musiikki. Jokin aika sitten kävin katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa musikaalinäytelmän Miten menestyä vaivatta liike-elämässä. Musikaalilla ja Iiro Viinasen sikailulla on mielenkiintoinen yhteys. Kummassakin tarinassa päähenkilö käyttää häikäilemättä hyödyksi hyvä veli-järjestelmää.

Musikaalin perustana on Shepherd Meadin 1952 valmistunut romaani. Siitäkin huolimatta, että näytelmän muotokieleen kuuluu Hollywoodille tyypillinen glamour on helppo havaita, ettei edes tuolloin, ei edes Yhdysvalloissa hyvä veli-järjestelmiä purematta nielty. Paitsi nyt tuntuu, että tänä päivänä hyvä veli-järjestelmät niellään kulttuurissa paljon helpommin.

Elokuvassa The Wolf of Wall Street käydään läpi Jordan Belfortin elämänvaiheita. Belfort on oikeastikin olemassa oleva mies, joka rikastui rikollisin keinoin ja menestystä riitti. Aina siihen päivään, kunnes narahti. Pari vuotta kakkua heilahti ja omaelämäkerrallinen kirjahan siitä syntyi. Nykyään Belfort kiertää konsultoimassa tulevaisuuden menestyjiä motivaattorina ja omien sanojensa mukaan tienaa paremmin kuin koskaan osakkeilla.

Iiro Viinasta ja Belfortia ei luonnollisestikaan voi verrata toisiinsa, mutta jokin kalvaa mieltä. Muuttuvatko kusipäiset ihmiset sankareiksi, kun kirjoittavat kirjan omasta kusipäisyydestään?