perjantai 3. lokakuuta 2014

Mitä, jos seksi ei myykään?

Matkustetaan ajassa taaksepäin aina vuoteen 2012. Maailmanlopun ennustajat ovat merkanneet tämä vuoden kalenteriinsa erittäin varmana kohtalon vuonna. Mutta edes he eivät kyenneet ennustamaan mitään niin hirveää minkä me saimme todellisuudessa kokea. Maailman kohtalona oli Gnesan Wilder nimellä kulkeva musiikkivideo.

Törmäsin harmikseni tähän videoon uudestaan aivan äskettäin. Tällä kertaa itse video ei enää vienytkään huomiotani, vaan siihen liittyvät kommentit. Yleisesti ottaen kommenttien sisältö oli sorttia "äänet pois ja katsokaa tuota pyllyn pyöritystä". Mielenkiintoista!

Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa, että seksin läsnäolo ei juuri koskaan henkilökohtaisesti harmita minua. Poikkeuksena mainittakoon elokuva Adelen elämä, jossa siinäkään ei harmittanut varsinaisesti itse seksi, vaan se mitä jätettiin käsittelemättä siihen liittyen. Lukekaa Blue is the warmest colour, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

Gnesan tapauksessa mieleeni juolahti kaksi asiaa. Ehkäpä Gnesan  Wilder-video onkin tahaton statement pop-musiikin seksualisoinnille. Jonkinlainen viittaus pop-musiikin yleiseen tasoon. Ja siitä ajatusketjuni suora jatkumo "ei pop-musiikki näin huonoa yleensä ole". Itseasiassa pop-taivaalla on todella lahjakkaita ihmisiä. Myönnetään, että levy-yhtiöiden koneisto jauhaa tuottamistaan levyistä ja kappaleista kaiken tarttumapinnan pois, mutta silti taustalla kytee artistien lahjakkuus.

Ehkäpä, ihan vaan ehkäpä, se ei olekaan suoranainen perseenkeikuttelu joka saa meidät kiinnostumaan pop-musiikista.