torstai 2. lokakuuta 2014

Mulkku Väinämöisen ajoista tähän päivään

Kyrpä, kulli ja mulkku, sanoo Väinämöinen, muttei kiroile lainkaan. Tämä siksi, että hän sanoo sen vaaran laelta suomalaista metsämaisemaa ihastellen. Loppumattoman pöpelikön horisontissa muiden puiden ylitse kohoaa kolme komeaa kuusta, kyrpä, kulli ja mulkku.

Jatketaan liikkumista suomalaisessa kansallismaisemassa. Hiekkainen maalaistie kulkee pellon viertä. Heinäsirkat sirittää, tuoksuu timotei. Veräjällä resupaitainen torppari nykäisee mulkkua. Mulkku on saanut uuden merkityksen matkalla Väinämöisen ajoista 1800-luvulle. Miehinen sukupuolielin. Veräjän lukko on puolestaan jonkun vääräleukaisen suussa muistuttanut tätä sukupuolielintä. Ehkä hiukan kotipolttoinenkin on maistunut, kun vertauskuva on syntynyt. Vaikka eipä tuolloin hävetty sukupuolielimiä. Paskallakin käytiin vielä 1900-luvulla rintarinnan, mikäli Päätaloon luottaminen.

2014. Baari Helsingin Kalliossa. Viereinen pöytäseurue on riitaantunut. Kuuluu sanat "vitun mulkku" ja juoma irtoaa naisen kädessä olevasta lasista miehen rinnuksille. Otan huikan tuopista jonka kyljessä lukee LAPIN KULTA. Hiljaa mietin mielessäni sanoiko nainen miestä mulkuksi koska hän muistuttaa ulkoisesti sukupuolielintä, tai veräjän lukkoa? Vai onko hän poikkeuksellisen pitkä? Kulautan tuoppini tyhjäksi ja poistun ulos tupakalle. Suomessa tupakointi on kiellettyä anniskelutiloissa ja nainen sanoi miestä mulkuksi koska tämä käyttäytyi naisen mielestä säännöllisesti erittäin huonosti.

Katua pitkin kävelee tuttu mies. Hyvän matkan päästä hihkaisen tälle iloisesti "Kasper, vitun mulkku".