torstai 6. marraskuuta 2014

Kauneusihanne on näppärä käsite

"Kauneusihanteet saattavat vahingoittaa sinua ja ympärilläsi olevia." Näin luki takavuosina Puntala Rockissa myydyissä pätseissä. (Jos et tiedä mikä on pätsi, olet elänyt väärin.) Kauneusihanne on aika näppärä käsite. Siinä, kun on kaksi subjektiivista asiaa joita kohdellaan objektiivisina.

Ihannetta tosin voidaan rajoitetuissa tapauksissa käsitellä myös objektiivisena. On nimittäin suhteellisen ihanteellista, jos nelilapsisen perheen yksikään mukula ei työnnä kasvuprosessinsa aikana sukkapuikkoja pistorasiaan. Mutta noin yleisesti ihannetta voidaan pitää subjektiivisena. Jokaisella meillä on omanlaiset ihanteet. Niin myös käsityksemme kauneudesta ovat yksilöstä riippuvaisia.

Muotilehdet sattuvat olemaan voittoa tavoittelevia yrityksiä. Ne laittavat kanteen sitä mikä myy. Kun kulttuurimme on pohjautunut kristittyyn neitsyyden kanssa perseilyyn, on tavattoman epäyllättävää, että nuoret solakat naiset myyvät eniten lehtiä. Jokainen meistä haluaa olla nuori solakka nainen. Tai siis sen fiktiinen oletusarvo.

Mikä tässä kauneusihanteista marmattamisessa ehkä eniten tökkii on se, että se ei ole todellista keskustelua aiheesta. Se on eräänlaista halua muuttaa taudinkuvaa. Kun yritetään kritisoida kauneusihannetta, luodaan samalla toista yhtälailla subjektiivisuuteen perustuvaa ihannetta. Ollaan huolissaan miten nuoret ottavat mallia mahdottomasta ihanteesta. Halutaan realistisempia kauneusihanteita. Sellaista vain ei ole olemassa.

Miksi kukaan ei sano, että lehtien kansissa esiintyvät ihmiset ovat kauniita, mutta että niitä ei kannata uskoa? Siksi koska kukaan ei halua sanoa sitä. Sen sijaan me haluamme uskoa, että lehtien sisältö on totta. Muuten tuntisimme olomme höynäytetyiksi.