lauantai 29. marraskuuta 2014

Määrittelystä

Jotta mikään voidaan määritellä, on sille ensin annettava vertailukohta. Kahvipannu vastaan kivi: Kun vihollinen hyökkää on fiksumpaa heittää tätä kivellä kuin kahvipannulla, sillä kahvipannulla on muutakin hyötyä. Se on arvokkaampi. Sukupuolineutraali avioliitto vastaan Raamatun sana: On tärkeämpää, että olemme tasavertaisia avioliitossa keskenämme, kuin mitä 1700 vuotta vanhassa kirjassa sanotaan. Me määritellessämme arvotamme asioita.

Siksi on mielenkiintoista miksi me määrittelemme musiikkilajeja. Aina niin pitkälle, että johonkin tiettyyn musiikin osa-alueeseen perehtymätön ei voi todella tunnistaa eroon niitä tekijöitä jotka asiaa tuntevan mielestä ovat erittäinen merkittäviä eroja. Kulttuurisesti tämä on tapa arvottaa ihmisiä: On niitä jotka ymmärtävät mistä on kyse ja sitten on niitä jotka eivät ymmärrä. On vedetty raja ihmisten välille. "Me" ja "ne" on syntynyt.

80-luvulla oli vielä olemassa todella voimakas rajanveto. Teddyt ja punkkarit eivät vain voineet tulla toimeen keskenään. Tätä rajanvetoa leimasi vielä jossakin määrin muut sosiaaliset tekijät, kuten varallisuus. Sittemmin tämä rajanveto on pyyhkiytynyt pop-kulttuurin tomuun ja välit teddyjen ja punkkarien välillä ovat lämmenneet.

Tänä päivänä isolla viivalla ei Suomessa voi vetää rajaa muiden kuin niiden välillä jotka pitävät Vain Elämää-sarjan musiikista ja artisteista ja jotka taas eivät pidä. Tämä viiva on tosin melkoisen hämärä, sitä ei leimaa mikään yksittäinen selkeä poliittinen, tai sosioekonominen määre. Vain elämää -artisteja ei yhdistää mikään muu kuin Vain Elämää ja muutamat yhdessä itketyt kyynelet.

Tosi-TV perinteisesti on hakenut ihmisten väliltä konflikteja, mutta nyt nämä konfliktit ovat kadonneet ja tilalla on joukko keskenään erilaisia ihmisiä halailemassa ja tekemässä covereita toisten biiseistä. Aivan kuin he sanoisivat: Minäkin voin sanoa sen, mitä sinä olet sanonut ja pitää ajatusta melkeinpä omanani.

Nähtäväksi jää, seuraako tätä aikaa uusi vastakkainasettelun tila, vai olemmeko löytämässä tietä aikaan, jossa alamme ymmärtää toisiamme. Haluammeko todella pyyhkiä viivan joka määrittelee meitä?