sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Siitä kasvaa karvoja käsiin

Sinä olet tehnyt sitä, minä olen tehnyt sitä, me kaikki olemme tehneet sitä. Nimittäin valittaneet netissä jollakin foorumilla, sosiaalisessa mediassa, tai kommenttipalstalla. Siitä tulee mukava olo, kun pääsee sanomaan, että eihän tämä homma näin toimi. Sitä kokee saaneensa jotain aikaiseksi.

Välillä vastaan kävelee urbaani legenda kahdesta palokunnasta. Siinä toinen palokunta saapuu paikalle, kun palo on jo ehditty sammuttaa. Myöhästyneen palokunnan päällikkö toteaa sammutustyön tulosta sanoin "ihan väärin sammutettu". Nettikommentoinnin rakenne on vastaava. On tärkeää päästä sanomaan, mutta mitään konkreettista sillä ei saavuteta.

Länsimaisen ihmisen pahin painajainen on se, että mitä jos joutuukin tekemään idealisminsa eteen jotain. Jos ei riitäkään, että sanoo vain. Tai, että heittää kolikon keräysastiaan. Me ajattelemme, että me maksamme jonkun toisen palkan joka tekee meidän puolesta auttamisen. Hyväntekeväisyysjärjestöt ovat toki ihan ok minunkin puolestani, mutta jonkun on oltava siellä töissäkin. Jos se et olet sinä, tai minä, niin kuka se sitten on?

Voisimme käyttää sosiaalista mediaa tämän henkilön löytämiseen sen sijaan, että kertoisimme mitä pitäisi tehdä. Siitä kun kasvaa vain karvoja käsiin.