maanantai 8. joulukuuta 2014

Vallasta ja anarkiasta

He kutsuvat itseään anarkisteiksi. Lähinnä he kutsuvat itseään siksi, koska he ovat lukeneet sellaisen maailman olevan tasa-arvoisempi, jossa ei olisi hallituksia. Mihail Bakunin pyrkimys oli todistaa Karl Marxin olevan väärässä. Bakun oli sitä mieltä, että ensin pitäisi lopettaa kansallisvaltio, jotta sosialismi voisi toteutua, muutoin syntyisi proletariaatin diktatuuri. Jälkiviisaina voimme todeta hänen olleen jokseenkin oikeassa.

Anarkian idea ei sinänsä ole täysin väärä: Ihmiset saavat itse päättää omista asioistaan ja siitä seuraa hyvinvointia. Pienessä yhteisössä on vaikeampi pudota yhteisön ulkopuolelle. Mutta yksi ongelma tässä ajatuksessa on. Pienet yhteisöt kuolivat sinä päivänä, kun hypertekstin siirtoprotokolla tuli maailman kaikkien ihmisten saataviksi. Syntyi teknokraattinen yhteisö, jossa kaikilla on sananvalta.

On turha perätä tasa-arvoa eilispäivän eliitiltä, joka juhlii mennyttä maailmaa eilispäivän työväenluokan kanssa. Linnanjuhlat eivät ole irvokas siksi, että siellä juhlisi kansaa sortavat porvarit. Linnanjuhlat ovat irvokas siksi, että siellä juhlivat ihmiset kuvittelevat, että he hallitsevat maailmaa, kun todellisuus ajoi magneettijunalla ohitse.

Valta on todellisuudessa murentunut sellaisten ihmisten käsiin joita kukaan ei ole mihinkään tehtävään hyväksynyt, hän vain tietää jotain sellaista mitä suurin osa ihmisistä ei tiedä. Hänellä hädin tuskin on nimeä, eikä hän juhli valtaansa näyttävästi kansan katsellessa sivusta näppejään nuollen. Hän istuu jossain tietokoneen ruudulla, eikä välttämättä itsekään tiedosta valtaansa.