perjantai 20. helmikuuta 2015

Hämeentie 67

Olen aiemminkin innostunut kirjoittamaan tässä blogissa Kielitoimiston nykytilasta. En tiedä johtuuko tapahtunut muutos kielenhuollossa siitä, että yhteiskuntamme on t-paitaistunut, vai onko kielitieteitä opiskeleviin ihmisiin pesiytynyt rentoja trenditietoisia hippejä, mutta fakta kumminkin on, että Kielitoimistossa ei enää kaiveta kiväärejä esiin, tai hypitä ikkunoista katuun, kun joku kirjoittaa menuun "ruuan".

On toki todettava, että Kielitoimisto elää vieläkin viimevuoden muodissa, mutta se ei johdu asenteesta, vaan pelkästään teknisestä ongelmasta. Kielitoimisto harrastaa tiedustelua, ja reagoi sitten sen perusteella mitä tiedustelussa on saatu selville. Itse en ole kielitieteilijä, vaan olen pelkästään patologinen kielenkäyttäjä. Siksi saatan vaikuttaa karkealta, kun jaottelen kielen kolmeen tasoon: Kieli, murre ja slangi. Kielitoimisto vakoilee siis näistä kahta viimeistä ja kun tietty raja-arvo ylittyy, muuttuu murre- tai slangisana virallisesti kielen sanaksi.

Slangi on näistä kahdesta ilmiöstä mielenkiintoisempi, sillä se on dynaaminen. Sen on tarkoitus kapinoida ja pyrkiä olemaan ympäristölle vaikeaselkoista. Eri ammattikunnat käyttävät juurikin slangia luodessaan arvovaltaa itselleen. Kun yksinkertainen asia sanotaan siten, ettei ammatin ulkopuolinen ihminen sitä ymmärrä, ollaan oikeutettu ammatin olemassa olo. Samoin nuoret erittelevät itsensä aiemmista sukupolvista ja toisistaan käyttämällä omaa salakieltään. Kierolla tavalla on viihdyttävää, että juuri nuorten elämän keskeisimpään paikkaan, koululaitokseen, on soluttautunut kielitieteilijöitä. (Nuori, tarkkaile kieltenopettajaasi, sillä hän saattaa olla perillä siitä mitä olet tekemässä!)

Ja sitten minä kävelen Hämeentie 67:n ohitse. Niille jotka eivät tunne Helsinkiä mainittakoon, että osoitteessa sijaitsee Stadin slangi RY:n toimisto. Kyseinen yhdistys on mielestäni hauska, sillä sen toiminta on tavallaan päälaellaan slangin olemukseen nähtynä. Sen tehtävä kun on preservoida slangia. Sen on pieni purkki jossa ansioituneet Stadin slangin käyttäjät saavat itselleen manttelin Stadin slangin käyttämisestä. Slangi onkin muuttunut järjestäytyneeksi.

Ennen vanha sukupolvi kauhisteli Stadin slangia, kun nuoriso muutti niitä arvoja joita pidettiin yhteiskunnallemme elintärkeinä. Nyt Stadin slangia vaalitaan, ja Kielitoimiston touhuja katsellaan kauhusta kankeina, sillä siellä uhkaavasti muutetaan yhteiskunnallemme elintärkeitä arvoja.

Hämy homma...