lauantai 21. helmikuuta 2015

Keräilijämetsästäjä kahvihuoneessa

Ihminen on keräilijämetsästäjä. Vaikka yhä lajimme edustajia yhä harvemmin näkee takapuoli pystyssä metsässä poimimassa marjoja ei tämä vaistomainen käyttäytyminen ole mihinkään kadonnut. Tätä alkukantaisuutta esiintyy näkyvimmin luultavasti divareissa joissa joku on takapuoli pystyssä käymässä läpi maitolaatikoista euron sarjakuvia, tai jotain muuta vastaavaa.

Tämä luultavasti jo yksisoluiselta tasolta periytynyt ominaisuus on ihmisen kehityksen myötä saanut aikaan merkillisiä ilmentymiä valmistamissamme esineissä. On nimittäin olemassa esineitä joilla ei tunnu olevan mitään käyttötarkoitusta. En tarkoita tällä sellaisia turhakkeiksi leimattuja välineitä kuten kananmunankeitin tai sähköinen purkinavaaja, sillä niille selkeästi on tehty käyttötarkoitus, se vai ei ole käytäntöön helposti soveltuva.

Tarkoitan sellaisia esineitä, joita kukaan ei hanki itselleen. Yksi tällainen esine on erityisesti työpaikkojen kahvihuoneissa esiintyvä hauska kahvimuki. Tuskin kukaan on ostanut itselleen hauskaa kahvimukia. Paitsi minä tietenkin olen, mutta se oli pakon edessä, sillä silloin, kun sen hankin oli muut kupit jo menneet muille työkavereille. Niinpä lakkasin hauskuuttamasta parissa päivässä työtovereitani mukilla jossa luki "aina kun olen alasti, minulle tapahtuu kummallisia asioita". Se ei herättänyt myöskään uusissa työkavereissa aihetta small talkille, kuten varmaan ymmärrätte.

Jostain syystä kumminkin näitä mukeja ilmestyy työpaikkojen kahvihuoneisiin. On pääteltävissä, että hauskan kahvimukin on ostanut omistajalleen joku muu. Hauska kahvimuki on lahjaesine ja sen funktio onkin pääsääntöisesti juuri siinä hetkessä jolloin muki annetaan. Hyvässä tapauksessa tilanteessa naurattaa muitakin kuin mukista rahat käärinyttä kauppiasta.

Miksi nämä mukit sitten päätyvät juuri työpaikkojen kahvihuoneisiin? Syy on logistinen. Ihminen on usein laiska pesemään kahvimukiaan huolellisesti joka kerta sitä käytettyään. Kahvimukin käytön rakenne ei  myöskään edellytä useasti päivässä tapahtuvaa suursiivousta. Niinpä hassu teksti toimii tunnuksena sille kenen muki on. Näin koko työpaikan henkilökunta ei sairastu kerralla suu- ja sorkkatautiin. Hauska lause korvaa siis nimen. Eikä ole hauska.

Olisiko tässä jollekin osaavalle liikeidea: Jospa kahvikupeissa esiintyisi esimerkiksi abstraktia taidetta? Ja onhan toki olemassa se mahdollisuus, että painattaa mukiin jonkin oman kuvan. Minun isoäitini teetti minulle sellaisen mukin jonka kuvassa istun pitkissä kalsareissa kuistin portailla sienisaaliin keskellä. Voitte kuvitella miksi se ei päätynyt työpaikalleni kahvimukiksi.

 
Toim. lisäys: Jutun julkaistuani, kauan sitten kadonneeksi luulemani työkahvikuppi löytyi eräältä mökiltä.

Kuva: Timo Nyyssönen