tiistai 24. helmikuuta 2015

Illuusion monopoli

Muutamien ystävieni varoituksista huolimatta päädyin katsomaan vuonna 1995 valmistuneen Tank Girl -elokuvan. Elokuva tunnetaan heikkoudestaan, ja minunkin mielestäni se on maineensa mukainen.

Mutta ei se niin huono ollut, etteikö se olisi minulle jotain antanutkin. Se nimittäin tarjosi minulle aivan uudenlaisen ikkunan punk-liikkeen olevaisuuteen. Elokuvassa siis punk-henkiset sankarit joutuvat (paino sanalla "joutuvat") taisteluun isoa monopoliyritystä vastaan. Ei mitenkään erityinen ajatus liikkeen sisällä.

Mielenkiintoni kiinnittyikin enemmän siihen kuinka nämä elokuvan sankarit kävivät taistoon isoa yritystä vastaan kotikutoisin asein. Punk-ideologian ytimessä on juurikin se illuusio kuinka itse tehty on aina parempi. Aivan kuten ison korporaation ideologian illuusio on täysin päinvastainen kaiken asiantuntemuksen ja insinöörien suunnittelun ollessa juuri se oikea tie.

Koska havaitsemme molempien olevan ongelmallisia lähtökohtia, on helppo sotkeutua sellaiseen kuvitelmaan, että elämä näiden illuusioiden välissä olisi se oikea tapa. Siis elämä kultaisella keskitiellä. Jonnekin sinne tavallinen ihminen tuntuu kovin usein ajautuvankin.

Tämä on kuitenkin ongelmallista. Paitsi kultaisen keskitien määrittelyn hankaluuden takia, joka antaa vapauden oikeastaan tehdä mitä vaan maan ja taivaan välillä, on tämän välissä luovijan todellisuus itseasiassa yhteenlaskettuna vielä vääristyneempi kuin näiden ääripäiden edustajien. On kuin kaksi voimaa taivuttelisi peilikuvaa eri suuntiin ja ihminen jota sen pitäisi esittää näyttäisi siinä tarkastelijan näkökulmasta riippuen joko hulvattoman hauskalta, tai täydelliseltä idiootilta.

Jäljelle jää vain yksi tie. On päästävä eroon illuusioista. Illuusioista eroon pyrkivän taival on kovin kivinen ja täynnä viritettyjä illuusion ansoja. Pyrkimys päästä eroon illuusioista johtaa usein esimerkiksi uskontojen, tai salaliittojen pariin. Tämä näyttää jälleen ulkopuolisesta hullunkuriselta ja sitä se mitä todennäköisimmin onkin. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, jos ihminen sattuu vahingossa osumaan siihen ansaan joka onkin totta.

Siinä tapauksessa todellisuus osoittautuukin sitä ulkopuolelta tarkastelevalle hullunkuriseksi ja sitä elävälle vääristyneeksi illuusioksi. Ja näin olemmekin (kappas vaan!) takaisin lähtöruudussa...