torstai 5. helmikuuta 2015

Inhan Helsinki

Valokuvamuseo julkaisi joitakin kymmeniä I.K. Inhan kuvia Helsingistä meidän kaikkien nähtäväksi ja käytettäväksi. Ne ovat maagisia! Niin tosin melkein kaikki yli 50-vuotta vanhat kuvat Helsingistä ovat.

Ensimmäinen asia johon itse kiinnitän huomiota näissä kuvissa on ihmisten puute. Helsingin kesäiset kadut täyttyvät tyhjyydestä. Aina sinne tänne on tipahtanut joku nainen lierihatussa ja mekossa. Toisaalla on tummapukuinen mies. Kuvissa Tuomiokirkon portailla istuu yksi niistä. Hän oli varmaan ensimmäinen turisti joka teki niin. Sittemmin siitä on tullut trendi.

Aina ajoittain, kun selailee vanhoja kuvia Helsingistä vastaan tulee myös kadonnut kaupunginosa: Puu-Pasila. Kuvissa se näyttää melkein unenomaiselta mystiseltä pikkukylältä joka on pudonnut jonkin Timo Puupposen kirjan sivuilta ratapihan viereen.

Vanhoissa kuvissa eivät aallot iske laitureihin ja valkoisiin purjeveneisiin, vaan kallioihin ja puisiin soutuveneisiin. Silloin moni Helsingin asukkaista oli ammatiltaan kalastaja. Katajanokka oli uusi kaupunginosa, jossa ei asunut niinkään rikkaita vaan pikemminkin työläisiä. Nyt niin trendikäs Kallio oli myös työläisten asuinaluetta.

Noihin valokuviin tekee usein mieli hypätä. Nostalgisesti ajattelee palaavansa yksinkertaisempaan aikaan. Mutta se on illuusio. Todellisuudessa elämä on nyt yksinkertaisempaa. Meidän ei tarvitse kantaa vettä, lämmittää kamiinaa, käydä joka päivä kaupassa hakemassa tuoreita aineksia, koska jääkaappia ei ole. (Itse tosin käyn joka päivä kaupassa. koska se on kivaa.)

Enkä minä oikeasti kaipaa Puu-Pasilaankaan. Nykyinen Pasila on oikein hyvä ja käyn siellä useissa eri yrityksissä asioimassa tasaisen epätasaisesti. Mutta näillä vanhoilla kuvilla on tarkoituksensa. Se on kuin katselisi vanhoja kuvia omasta lapsestaan. "Katso! Tässä Helsinki sai ensimmäisen raitiovaununsa!" "Oi, muistatko kun Helsinki sai päähänsä, että Skohan talo on tylsä ja tilalle tuli se hirveä Makkaratalo!"

Jos todella haluat rakastaa kotikaupunkiasi, sinun pitää rakastaa sitä sellaisena miksi se on kasvanut. Ja mistä.