perjantai 13. helmikuuta 2015

Maailma on sittenkin litteä

Maailmassa ei sellaista skeptikkoa ole joka ei usko mihinkään. Vaikka ihminen kuinka pyrkisi tarkastelemaan ympäristöään analyyttisesti, tulee jossain kohtaa vastaan tilanne, jossa ihminen valitsee omat teesinsä todellisuuden sijaan.

Kun Charles Darwin tarkasteli luontoa, havaitsi hän ettei luonto ole harmoninen paikka, kuten kristityt sen uskoivat olevan, vaan käynnissä on raaka sota, jossa taistellaan elintilasta ja resursseista pitämättä hetkeäkään tulitaukoa.

Ihminen suosii itselleen lyhyellä tähtäimellä edullisia asioita. Kukat ovat kauniita, koska niistä kehittyy meille ravintoa. Käärmeet ovat inhottavia, koska ne voivat tappaa ihmisen. Tässä mielessä kauneuden käsite on oikeastaan hyvin alkukantainen selviytymiseen liittyvä vaisto.

Kumminkin lähemmässä tarkastelussa meille selviää, että maailma lakkaa toimimasta, jos poistamme siitä kaiken itsellemme epämiellyttävän. Mehiläinen on meille jopa hengenvaarallinen, jos pesällinen pistiäisiä päättää puolustautua meitä vastaan. Mutta mehiläinen on myös koko planeetan ekosysteemille ehkä näkyvin ylläpitäjä. Ilman mehiläistä maailma muuttuisi miltei elottomaksi. Sama pätee niin moneen muuhunkin eliöön.

Ihminen tekee valintoja omien teesiensä ja estetiikan pohjalta aina lautaselle saakka. Kanan tappaminen ei ole likikään niin ikävä asia, kuin kissan. Luonnon kannalta kumminkin on yhdentekevää päätyykö proteiininlähteeksemme kana, kissa vai valkoiset pavut. Suhteemme luontoon on erheellinen silloin, kun me kuvittelemme, että luontoa kiinnostaa mikään mitä teemme.

Evoluution kannalta kaikkein menestynein eläin on sika. Sian menestyksen salaisuus on kyky käyttää hyödykseen ihmistä, joka varmistaa sialle miltei kaiken. Ravinnon, suojan pedoilta ja taudeilta sekä pitää huolen lajin jatkuvuudesta. Osa ihmisistä jopa yrittää varmistaa, että siat olisivat elämänsä ajan mahdollisimman onnellisia. Haittapuolena toki on määräaikainen elämä, mutta se on pieni hinta etuihin nähtynä.

Luonto pelaa kolikon molemmilla puolilla. Jostain syystä me kumminkin haluaisimme nähdä vain sen puolen joka itseämme miellyttää. Ymmärtämättä sitä, että jos kolikosta poistaa sen ikävän puolen, lakkaa kolikko olemasta.

PS: Tämän tekstin kipinä syntyi World Press Photon parhaimmiksi valitsemista kuvista.