keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Puhtaus

Jos erehtyy lukemaan, tai kuuntelemaan ihmisiä jotka puhuvat luonnonhoidoista törmää usein käytettyyn termiin "puhtaus". Puhtaus on idea, joka on syötetty meille automaattisesti positiivisena asiana. Puhdas koti, puhdas kulta, puhdas rotu. (Anteeksi Hitler-kortti, se lipsahti sormista jotenkin intuitiivisesti.)

Aloitetaan siitä, että mitä puhtaus oikeastaan on. Se on käsite, jossa jostakin on poistettu epätoivotut elementit. Puhtaasta neulasta on poistettu taudinaiheuttajat, puhtaasta lautasesta taasen edellinen ateria. Puhdistaminen on järjestyksen luomista. Järjestyksen jolla tuetaan muita järjestyksiä.

Luonnonhoidoissa vallitsee ajatus puhtaasta luonnosta. Puhdas luonto on käsitteenä kovin nurin kurinen. Puhdasta luontoa ei nimittäin ole olemassa missään muualla kuin automainoksissa, joiden tarkoitus on saada autoilijat unohtamaan kaikki se vihreän liikkeen esiintuoma tieto luonnon haavoittuvuudesta.

Luonnonhoitoja markkinoidaan puhtaina pelkästään käsitteen positiivisella konnotaatiolla. Todellisuudessa luonto on likainen. Se on täynnä taudinaiheuttajia, sivuaineita ja epäjärjestystä.

Vastakkaisena, säteilytys on ehkä äärimmäisin tapa jota käytetään puhdistamisessa. Säteilytys tappaa kaiken elävän. Puhtaus on siis oikeastaan elämän vihollinen. Tosin jos tarkkoja ollaan, on luonto pullollaan myös säteilyä, se on osa kaaosta. Mutta niin on muutkin puhditusmetodit osa luontoa, niitä vain käytetää paikallisesti, jotta epätoivotut osat saadaan poistetuksi.

Siksipä puhtaus ehkä onkin luonnoton asia. Pelkkä mielikuva joka koetaan positiivisena.

Jotenkin kuvaavaa on, että monet vaihtoehtoisista hoidoista näennäisesti markkinoivat itseään kapitalismin vastaisina, mielikuvista vapaina metodeina. Ne kun tarkemmin katseltuna ovatkin kapitalismia ja mielikuvia puhtaimmillaan.