maanantai 13. huhtikuuta 2015

Valokuva

Äkkiseltään voisi kuvitella, että valokuvan tehtävä olisi pelkästään taltioida jokin olemassa oleva asia, tai hetki. Näin ei kumminkaan ole.

Valokuva ei taltioi mitään. Kun näemme lehdessä valokuvia nälänhädästä, meidän omatuntomme kokee pistoksen. Ongelmaksi muodostuu kumminkin se, onko valokuva totta. Mitä jää valokuvan ulkopuolelle? Valokuvan totuutta arvioitaessa arvioidaankin valokuvaajan rehellisyyttä. Valokuva ei olekaan mitään muuta kuin hienostunut todistajanlausunto.

Ihmiset ottavat valokuvia koko ajan enemmän eksponentiaalisella kasvulla. Silti maailmasta ei voi ottaa niin montaa valokuvaa, että pelkästään niiden avulla voisi kopioida maailman. Valokuva ei toimi maailman rakennuspiirustuksena. Huonolla tuurilla valokuvan perusteella ei saa kasaan edes kaakeliuunia, vaikka kaikki kaakelitkin olisivat tallessa. Tämän voi eräs lähisukulaiseni vahvistaa.

Valokuva on myös taidetta. Valokuva on pieni hetki, reilun silmänräpäyksen mittainen otanta näkyvästä valosta jossakin kohtaa maailmankaikkeutta. Se on yksinkertaistus. Valokuvalla onkin itseasiassa helppo selittää mitä taide on: Yksinkertaistus. Taideteos ei itseasiassa voi koskaan olla monimutkaisempi kuin se mitä se esittää (tai on esittämättä).

Yksinkertaistus tosin mahdollistaa myös väärennöksen. Jotakin piirrettä voi liioitella ja jotain toista väheksyä. Taide tunnustaa olevansa epärehellistä, mutta entäpä tilastot, jotka nekin ovat yksinkertaistuksia todellisuudesta. Tilastot haluavat sanoa, että ovat totta. Silti totuuden nimissä sanotaan ikäänkuin sivulauseessa kuinka suuri tilaston virhemarginaali on.

Yhteiskuntamme suurimpia ongelmia on aina ollut, ja tulee vastausuudessakin olemaan se, että me emme kykene hallitsemaan muuta kuin näitä yksinkertaistuksia. Valistunut päätöksenteko on vaikeaa pelkkien valokuvien perusteella. Silti niistä voi oppia jotain. Mitä enemmän historiaa meillä on saatavilla, sitä tarkemman valokuvan voimme saada. Jos kyseessä ei ole väärennös.