sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Ydinperhe

Mies. Nainen. Kaksi lasta. Auto.

Vanha klassikko, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ydinperheen käsitteen ensimmäinen ongelma alkaa jo siitä, että se ei ota huomioon aikaa. En tarkoita edes kulttuurista aikaa, jolloin yhteiskunnan rakenne on ihanteesta poikkeava, vaan ihan ihmisen mittaista aikaa. Lapset kasvavat, vanhemmat vanhenevat. Lapset jäävät autojen alle, aikuiset kuolevat syöpään.

Ydinperhe on lavastettu valokuva. Kenties jopa fasistinen sellainen. Ydinperheen ihanteeseen ei nimittäin kuulu kulttuuriset erot. Ydinperheeseen ei kuulu kymmenistä sukulaisista koostetut tapaamiset olohuoneessa. Ydinperheeseen ei kuulu biologinen totuus, jossa on suuri todennäköisyys, että vähintään toisella on useita seksikumppaneita.

Ydinperheen on rakennettava valtava muuri todellisen maailman ja itsensä väliin. Siksi ydinperhe asuukin mieluiten omakotitalossa jonka pihaa reunustaa tuuhea pensasaita. Ydinperhe tarvitsee maailmalta suojautuakseen myös rahaa, jolla se voi hätistellä todellisuutta pois. Tarvitaan lasten kanssa vietetty lomamatka kalliiseen vesipuistoon. Jos kesäloma pitäisi viettää kokonaisuudessaan omassa lähiössä, alkaisi todellisuus tuntua houkuttavammalta kuin se illuusio, joka pensasaidan sisällä vallitsee.

Au pair rikkoo ydinperheen. Siksi au pair ei saa olla tasavertainen. Au pair on asetettava kodinkoneen asemaan, koska muuten au pair on uhka. Jos au pair osoittaa omaa tahtoa, on au pair laitettava kierrätykseen, sillä kodinkoneella ei saa olla omaa tahtoa.

Makuuhuoneen yöpöydän laatikosta löytyy laite josta ei puhuta. Omanlaisensa au pair sekin.

Ydinperhe hajoaa, kun lapset muuttavat pois. Jos käy huonosti, vanhemmat eroavat. Jos käy oikein huonosti, he eivät eroa. Jäljelle jää aikaa sitten pysähtynyt isoäidin kaappikello, jota kukaan ei enää halua. Se on arpi joka syntyi, kun yritettiin tehdä harjoittelematta täysvolttia.