sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Runo 10.5.2015




sunnuntaiaamuisin on aikaa
maata lakanalla

katsella auringon piirtävän pölyn kanssa viivan ilmaan
kuulla miten sormet hyppelehtivät koskettimilla

kuin pienet lapset rantakivillä
kosketella toisen ihoa

mitään sanomatta