maanantai 18. toukokuuta 2015

Selfietikusta asiaa

On aina riemukasta, kun saa ulkopuolisia huomioita omiin päätelmiinsä. Jokin aika sitten kirjoitin tekstin omistamisenoikeuden ongelmallisuudesta. Kirjoitukseni kappale tarvikkeista, hyödykkeistä ja turhakkeista on herättänyt kysymyksiä joihin minun on suotavaa pyrkiä vastaamaan.

Kappale tosiaan on ongelmallinen sen tähden, että tarpeellisen ja tarpeettoman määritteleminen on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Itseasiassa pidän Suomen Luonnon jakamaa Vuoden turhake-palkintoa hyvin ongelmallisena juuri siitä syystä, että palkinto pyrkii määrittelemään jonkin asian, tai toiminnan täysin perusteettomaksi.

Minun mielestäni esimerkiksi selfietikku on kumminkin ihan perusteltu keksintö: Sillä voi ottaa itsestään kuvan hiukan etäämmältä käden tulematta ikävästi kuvaan ilman ulkopuolisen avun tarvetta. Viikonloppuna päädyin tarkastelemaan sellaista ja havaitsin tikun soveltuvan myös esimerkiksi konsertissa kuvan ottamiseen yleisön ylitse. Ihmiset myös ovat tietoisia selfietikun käyttötarpeen vähyydestä, joten he innolla antavat myös muiden käyttää sitä silloin kun eivät sitä tarvitse. Vaikuttaa siltä, että selfietikku itseasiassa lisääkin ihmisten sosiaalista kanssakäymistä, eikä päinvastoin vaikka niin voisi ensin luulla.

Ehkä tarpeettoman voikin määritellä juuri sitä kautta, että tarvitseeko jokaisen omistaa selfietikku, jos sellaisen voi tarvittaessa lainata? Toki selfietikun tarpeellisuus on kovin spontaani, joten ehkä meidän jokaisen täytyisi omistaa sellainen. Tai ainakin sellaisten ihmisten on perusteltua omistaa selfietikku jotka haluavat dokumentoida elämäänsä. Elämien dokumentoiminen on tietenkin tarpeellista, sillä historioitsijat ja tutkijat tarvitsevat dataa. Selfieiden ottajien kritisoiminen onkin arkistojen polttamisen suosimista.

On siis hankalaa määritellä jonkin tarpeellisuus. Artikla 17-kirjoituksessani kappaleen tarkoitus olikin tuoda esiin nykyisen järjestelmämme lumipallomainen rakenne, joka vaatii yhä enemmän ja enemmän tavaroiden luomista. Sillä ei sinänsä ole merkitystä onko aivan välttämättömimmän tarpeen ylittävä tuote perusteltu, vaan sillä että tämä ahmiminen ei yksinkertaisesti ole kestävä malli.

PS: Viikonloppuna kuultu lyhyt sananvaihto selfietikun olemuksesta:

-Kokeile tätä (selfietikkua)!
-En.
-Mikset?
-Vaikea keksiä syitä... Öö... En esimerkiksi halua!