tiistai 23. kesäkuuta 2015

Vihollinen

Juhannusviikonloppuna Timo Hännikäinen onnistui viestittelemään itsensä paitsioon. Hän vetosi toimintansa olevan häneen kohdistuneiden hyökkäysten motivoimaa. Myönsi toki myös juhannusjuomilla olleen osuutta asiaan. Kun Hännikäisen viestittelyn kohteilta kysyttiin, nämä tahot nostelivat käsiään suunnilleen ihmetellen kuka on Timo Hännikäinen. Mistä siis voisi olla kyse?

Keittiöpsykologia ja muutama raportti internetin ihmeellisessä maailmassa (mm. Antti Rautiainen on aihetta analysoinut ask.fm tilillään) antaisi vihjeitä pitkään jatkuneesta kiusaamisesta. En itse lähde ruotimaan Hännikäiseen kohdistuneita henkilökohtaisen elämän tragedioita sen enempää, mutta tämä on pohjustuksena seuraavalle huomiolle:

Ihminen luo itselleen viholliset. Pitkään kiusattuna, tai rikoksen tehtyään joutuu ihminen tilanteeseen, jossa kaikki vähänkin eri mieltä olevat ovat henkilökohtaisesti yksilöä vastaan. Ihminen alkaa kaivaa itselleen poteroa, josta heittelee ulkomaailmaan yhä karvaampia pommeja, joihin ulkomaailma reagoi voimakkaasti vastustamalla. Tällä tavoin yhä isompi osa maailmasta kääntyy yksilön silmissä viholliseksi. Enää ei olekaan kysymys siitä, kuka on henkilökohtaisesti loukannut yksilöä, vaan pelkästään jonkin ajatuksen omaaminen riittää viholliseksi määrittelemiseen.

Välillä ei tarvitse olla kuin olemassa, niin voi joutua jonkin ihmisen viholliseksi. Eräs nimeltä mainitsematon ystäväni menetti aikanaan työpaikan, koska hänen työtoverinsa oli suorittanut omassa tehtävässään laittomuuksia. Koska ystäväni oli ilmeisesti ollut tietoinen tästä, oli hänet pelattava ulos työpaikasta mahdollisimman tehokkaasti. Tämä siitä huolimatta, että ystäväni oli työtoverinsa toimista täysin välinpitämätön, ja keskittyi hoitamaan vain omia velvollisuuksiaan.

Kun ihminen päättää omistavansa vihollisen, menettää hän autonomiansa. Hän tulee riippuvaiseksi ulkopuolisesta vallasta. Siitä samasta vallasta josta pyrkii eroon. Ihminen ulkoistaa vastuun omista teoistaan tälle vallalle, eikä enää ole itsenäinen, vaikka ehkä kokeekin olevansa voimakas.

Tämän vuoksi anarkistilla ei voi olla vihollisia. Anarkistin täytyy vain keskittyä oikeuteen, ja vastuullisuuteen omista teoistaan. Naru voi ensialkuun näyttää kapoiselta, mutta kun ei tunnusta vihollisuutta, ei myöskään ole pakotettu toimimaan ulkopuolisen paineen alla. Se on vapautta!