tiistai 21. heinäkuuta 2015

Miksi taiteen ammattilaisia sorretaan

Kysymys: Milloin viimeksi olet nähnyt taidetta?
Vastaus: Jos et ole keskellä erämaata, näet sitä.

Itseasiassa valehtelin, sillä vaikka olisit jättänyt teknologisen maailman taaksesi, ja luet tätä painetussa muodossa, on käytetty kirjasin jonkun taiteilijan suunnittelema. Häntä sanotaan tosin sanotaan graafikoksi.

Graafikko, muotoilija, ympäristösuunnittelija, arkkitehti. Nämä ovat esimerkkejä taideammateista, jotka on pyritty naamioimaan teknisiksi ammateiksi. Piru sanoisi, että tahallaan. Taiteilijat on hajautettu yhteiskunnassa pitkin poikin voiteluaineeksi joka pitää teknisemmän puolen ihmiset, rattaat, jouhevasti liikkeessä. Pahoittelen raakaa metaforaa. Mutta kuten esimerkkiammateistani saattoi havaita, on myös sellaisia taiteilijoita jotka mahdollistavat tekemisen ylipäätään. Jos muotoilija ei muotoile tuotetta, ei ole mitään mitä tuottaa.

Taiteilijoita on joka paikassa. Jos luet tätä täydessä julkisessa liikennevälineessä, on melko suuri todennäköisyys, että enemmän yksi kanssamatkustajistasi on taiteilija. Jos mitataan sellaisetkin ihmiset, jotka vain harrastavat taiteen tekemistä, on heitä liikennevälineessä valtaosa. Kun he menevät maalauskurssille, heitä opastaa joku taiteen ammattilainen.

Sorrun tautologiaan. Sorrun siihen osoittaakseni taiteilijoiden olevan läsnä ihan kaikkialla. Ilman taiteen tekijöitä yhteiskuntamme joutuisi kaaokseen, kone yskähtäisi ja pysähtyisi lopullisesti.

Tämän takia on siis kapitalistista valtaa pitäviltä ihmisiltä loogista pyrkiä rajoittamaan kulttuurin rahoittamista. Se on onnistunut siinä jopa niin tehokkaasti, että meillä on ihan "kulttuuriministeriö" joka säätelee, tai oikeammin kuristaa lompakon nyörejä, minne kaikkialle kulttuuriin rahaa saa laittaa. Vaikka elämme suhteellisen vapaassa yhteiskunnassa, on pakko hieman siristää silmiään: Not sure if giving money to artists, or just keeping some artists intentionally poor.

Taiteilijat ovat hajanainen joukko. Toki eri aloihin erikoistuneet taiteilijat päätyvät toisinaan sellaisiin juhliin joiden ulkokultainen tarkoitus on "saada eri alojen taiteilijat keskustelemaan keskenään". Tämä tietenkin rahoittajan valvovan silmän alla, sopivasti viinin humalluttamina. Kapitalistin painajainen on se, kun taiteilijat yhdistävät voimansa ilman valvontaa. Silloin öljy karkaa koneesta, ja vie pahimmassa/parhaimmassa, -valitse mieleisesi-, tapauksessa rattaat mukanaan.

Taiteilijoilla on suunnaton määrä valtaa, mutta koska se on hajautettu, on se valta voimaton rahaa ahmivan koneiston seassa. Ja siksi niin moni taiteilija istuu tälläkin hetkellä kirjoittamassa hakemusta jotta saisi itselleen ammattia tehdäkseen tarvittavan propuskan.