tiistai 7. heinäkuuta 2015

Rangaistuksen pedagogiikka

Anarkistina minua jaksaa päivästä toiseen ihmetyttää, kun osa ihmisistä ei ole vieläkään havainnut ihmislajille tyypilliseksi käyttäytymiseksi varsin korkealaatuisen kommunikaation tason. Esimerkiksi Valion toimitusjohtaja näyttäisi kuuluvan tähän porukkaan.

Usein kepin tarjoamista perustellaan juuri pedagogisilla syillä. Jos et osaa leikkiä kiltisti, otetaan lelu sinulta pois -metodi on erittäin toimiva ns. opettajan kannalta, sillä kun ongelma poistetaan fyysisesti, ei tarvitse käydä keskustelua miten toinen voisi oppia suhtautumaan asioihin tietyllä kypsyydellä.

Olen ehkä onnekas, kun itse olen oppinut kasvattajieni kautta, että jos toinen ei tiedä, on häntä syytä auttaa tietämään. Samalla olen myös oppinut vastaanottamaan tietoa muilta. Harmillisesti olen myös oppinut aikuisella iällä, että kun joku ei tiedä ja häntä auttaa tietämään, puhkeaa huono itsetunto usein esiin. Suututaan, syytetään pätemisestä jne. Ikävä velvollisuuteni on nyt todeta, että jos olet joskus suuttunut, tai syyttänyt toista ihmistä pätemisestä, kun hän on korjannut virheellistä tietoasi, on identiteettisi keskenkasvuinen.

Haluttomuus opettaa toisia johtunee opettajan omasta keskenkasvuisuudesta. Opetustilanteessa kohdattuun aggressioon reagoidaan henkilökohtaisesti sen sijaan että ymmärrettäisiin aggression johtuvan jostain ihan muusta. Epävarma ihminen ei helpostikaan uskalla enää kertoa miten asiat todellisuudessa ovat, kun vastakaiku on kypsymätöntä.

Keskenkasvuiset ihmiset tuntuvat saaneen vallan yhteiskunnastamme, sillä hyvin usein politiikassakin näkee lausuntoja joissa "otetaan se sitten pois" tuntuu olevan ainoa toimivaksi nähty vaihtoehto. Ja tietenkään se ei ole likikään niin toimiva vaihtoehto, kuin tapa jolla osoitetaan toiselle paremmat metodit toimia.

Tietenkin oppimishalukkaat ihmiset myös viihtyvät toistensa seurassa paremmin, sillä kiukuttelijan kanssa eläminen on raskasta ja aikaa vievää. Ikävä kyllä aikuisella ihmisellä kiukuttelu johtuu siitä, ettei tiedon vastaanottamisen ja käsittelemisen työkaluja ole annettu. Ja ne pitäisi lapselle antaa ensimmäisenä.

Vaikka yhteiskuntamme on verrannollisen vapaa ja yksilön suvereeniutta kunnioittava, on siinä myös hyvin paljon piilotettua auktoritäärisyyttä. Tällaisissa esimerkeissä se kumminkin paljastaa itsensä. Auktoritäärisyyden suurin ongelma on, että se kasvattaa melkoisesti mäen päälle pyöritettävän kiven painoa meidän kaikkien osalta.