lauantai 1. elokuuta 2015

Maahanmuuttokriittisyys

Kerrataanpa hieman historiaa: Vuonna 2007 Jussi Halla-aho sai eduskuntavaaleissa 2215 ääntä.

Vuonna 2008 joukko suomalaisia oli lukenut Jussi Halla-ahon blogia. Heidän mielestään Halla-ahon fasistinen ja rasistinen maailmankuva oli kiehtova. Niinpä he perustivat Matias Turkkilan johdolla Homma-nimisen nettifoorumin, jolla he kaikki voisivat yhdessä väännellä totuutta, agitoida toisiaan ja lisätä fasistisen ja rasistisen maailmankuvansa suosiota.

Tämän ryhmän keskustelut olivat avoimen vihamielisiä ja xenofobisia. Koska fasismi ja rasismi ovat ihmisille tuttuja termejä he puhuivat maahanmuuttokriittisyydestä. Jotta tämä ei jäisi epäselväksi:

Rasisti arvottaa ihmisiä heidän syntyperänsä ja kulttuurinsa perusteella.

Maahanmuuttokriitikko arvottaa ihmisiä heidän syntyperänsä ja kulttuurinsa perusteella.

Hommalla käytettiin myös sellaisia sanoja kuten monikulttuurisuus,  suvaitsevaisto, punavihreys. Kaikkien näiden sanojen tarkoitus oli uudistaa käsitteistöä siten, että heidän alkuperäinen motiivinsa, fasismi ja rasismi, hämärtyisi.

Hommahan toimi! Vuonna 2011 Jussi Halla-aho sai eduskuntavaaleissa 15 074 ääntä. Kolmessa vuodessa oli jargonin muuttamisella saatu aikaiseksi asennemuutos joka salli rasisteille ja fasisteille yhä enemmän tilaa mediassa.

Tänä päivänä rasismi ei ole mikään yksittäisten henkilöiden käyttäytymisongelma. Se on hyväksytty poliittinen suuntaus. Sen hyväksyy toimittajat, lehdet, poliitikot oppositiossa olevia demareita ja aina pääministeriä myöten. Koska perussuomalaisten puolueohjelman on laatinut rasisti ja fasisti (joka kutsuu itseään maahanmuuttokriitikoksi) Jussi Halla-aho, on ulkoministeriömme rasistisen ja fasistisen puolueen hallinnoima.

Ymmärrettävää toki on, että hallitus oli kohtuullista muodostaa kolmen suurimman puolueen kesken. Mutta ymmärrettävää ei ole, että kolmannen hallituspuolueen rasistiset ja fasistiset julkitulot ohitetaan hallituksessa olan kohauttelulla, pienellä torumisella, tai asian täydellisellä sivuuttamisella.

On täysin kohtuutonta ja kaistapäistä antaa valtaa valtion omia kansalaisia vihaaville toimijoille vain siksi, että hallituspohja ei murenisi. On myös turha kuvitella, että yhteiskunta säilyy ehjänä, jos sitä rakentavat tahot antavat yhteistyökumppaniensa ja jäsentensä järsiä sitä perustavanlaatuisista kohdista joissakin asioissa. Sellaisissa kuten tasa-arvoisuus ja ihmisarvo.

Olemme menneet pitkälle harhaan antaessamme rasistien ja fasistien heilua yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä vedoten sananvapauteen. Sananvapaus toki kaikille suotakoon, mutta ei suoraa yhteiskuntaan vaikuttamista silloin, kun se alentaa osan maamme kansalaisten ihmisarvoa sellaisin mielivaltaisin perustein, kuten ihon väri, nimi, tai syntymäpaikka.

Mediassa vilisee sellainen toive, että näistä rasistien ja fasistien esiin nostamista asioista pitäisi saada aikaan järkevä keskustelu. Toive on silkkaa hölmöyttä. Keskustelua ei voida saada koskaan aikaiseksi rasistien ja fasistien antamasta aiheesta, koska jo lähtöasetelma on virheellinen. Se on loukkaus. Kun keskustelun toinen osapuoli aloittaa loukkauksella ja vaatii sitten keskustelua sillä perusteella, että loukkaus olisi jokin totuus, on aika roiman optimistista toivoa, että keskustelusta tulisi yhtään mitään järjellistä. Sen sijaan loukkauksen esittänyt tyyppi toistaa loukkaustaan niin pitkään, että muut turhautuvat ja antavat periksi.

Yhteiskunnassa meillä ei ole varaa antaa periksi. Jos me annamme periksi, on meillä käsissämme humanitäärinen katastrofi, ja siitä meidät tullaan muistamaan vielä hyvin pitkään...