maanantai 17. elokuuta 2015

Obaman viimeisille metreille

Minulla on tendenssi paheksua suuria miehiä. Siksipä suustani pääsi pilkallinen naurahdus, kun Barack Obama palkittiin jo etukäteen Nobelin rauhanpalkinnolla. Olin hölmö!

Nobelin rauhanpalkintoa toki varjostaa eurooppalaisen valtaeliitin roikkuminen takapiruna, mutta annettakoon sille anteeksi tällä kertaa, sillä palkinnon päätarkoitus on kumminkin kaunis. Jätetään siis itse palkinnon rehellisyyden arvostelu toiseen kertaan.

Mutta olin siis hölmö. Alkuperäinen pilkallisuuteni Obaman palkitsemisen osalta liittyi Yhdysvaltain presidentin viran ongelmallisuuteen. Kyseinen virka tekee luonteensa vuoksi ihmisestä välillisen murhaajan. Yhdysvaltojen rakenne on sellainen, että se tappaa ihmisiä. Perusteluna on, että tapetut ihmiset ovat pahoja, mutta myös paljon viattomia sivullisia kuolee. Kauko-ohjatut lennokit eivät kysele kuka on hyvä ja kuka on paha. Obaman valtakauden aikana kauko-ohjattuja lennokkeja on käytetty enemmän kuin koskaan, eikä trendille ole näkyvissä muutosta.

Mutta tämä ei vähennä Obaman saaman rauhanpalkinnon oikeellisuutta, vaan itseasiassa vahvistaa sitä. Jos Yhdysvaltoja kuvaisi jotenkin ihmisenä, olisi se ihminen omaa voimallisuuttaan korostava öykkäri, jolle ei saa sanoa poikkipuolista sanaa joutumatta joko uhkailun, tai teatraalisen kohtauksen uhriksi. Obama on ollut presidenttinä tämän öykkäröinnin vastainen voima.

Moni Yhdysvalloissa vallankahvassa oleva pitää ideaalina sitä, että Yhdysvaltojen kuuluu olla kova, ja että tekemistään virheistä yksilö maksaa elämällään, jos ei kirjaimellisesti, niin katoamalla yksityisiin vankiloihin joista ulos pääseminen on vähintäänkin erittäin haasteellista. Yhdysvalloissa tasa-arvo ei tarkoita eriarvoisuuden tasaamista, vaan lähtöpisteen tasaamista. Hyvin epäreilussa maastossa. Köyhistä lähtökohdista harvoin tulee aikuisena rikasta ihmistä. Silti ihmiset Yhdysvalloissa uskovat Ayn Randin ideologiaan kaikissa sosiaaliluokissa.

Kun Obama ei saanut Yhdysvaltalaisittain kauniilla tavalla läpi ihmisiä tasa-arvoistanutta terveydenhuollon uudistusta, käytti hän lain itselleen sallimaa presidentin valtaa ja runnoi sen läpi. Terveysuudistus on kaikista ongelmistaan huolimatta tuonut terveydenhuollon mahdolliseksi miljoonille köyhille.

Meidän ei pidä unohtaa sitä, että Yhdysvallat tappavat siviilejä, mutta Obamaa voi silti arvostaa siitä, ettei vähävaraisuus ja sairaus ole enää välttämättä maan kansalaisille tappava yhdistelmä. Kyllä siitä vähän voi palkintoakin antaa. Esimerkiksi Nobelin rauhan sellaista.