keskiviikko 19. elokuuta 2015

Professori Niiniluodon erehdys

Professori Ilkka Niiniluoto on Ylen haastattelussa hauskan ristiriitainen. Olemme Niiniluodon kanssa yksimielisiä siitä, että altruismi sekä yhdessäolo tuottavat ihmisille iloa ja ettei rikkauden tavoittelu tee onnelliseksi, mutta köyhyys tekee onnettomaksi. Tämä on ihan perus Epicurusta.

Mutta toisella kädellä Niiniluoto kannattaa työaikojen varovaista pidentämistä. Tämä olisi loogista jos kaikki tekisivät sellaisia töitä kuten hän, (tai minä,) jolloin vapaa-aikaa ja työaikaa on oikeastaan mahdoton erotella toisistaan.

Kumminkaan valtaosa ei ole tällaisessa työssä, eikä varmaan haluaisikaan olla, vaan tekevät jotain sellaista joka vaatii vastapainokseen täyttä irroittautumista työtoiminnasta, eli vapaa-aikaa. Työ myös useimmiten estää ihmisiä olemasta ystävien ja perheen kanssa, mikä sekin on erittäin epäepicuruslaista.

Myönnetään, että en ole koskaan lukenut Niiniluodon teoksia, siksi kohdistankin vastalauseeni pelkkään Ylen tekemään haastatteluun. Niiniluoto on myös filosofian professori ja itse olen vain diletantti filosofoija. Mutta yhden minäkin sentään tiedän: Yhdenkään filosofin ei pitäisi ehdottaa toisille ihmisille työn tekemistä, jos hänellä ei ole erittäin vahvaa näyttöä sen utilitaristisista vaikutuksista, saatika antaa väkivaltakoneistolle mandaattia työmäärän lisäämisestä vasten ihmisten omaa tahtoa.

Jos hallituksen kaavailemat työaikojen pidennykset menevät läpi, ja niiden vaikutukset pystytään todella osoittamaan työn tuottavuutta lisääväksi toimeksi, syön Platonin Valtioni. Jos tämä vieläpä kaupan päälle lisää ihmisten onnellisuutta syön Nietzschen koko tuotannon.