sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Edustava otos

Valokuvasin ahkerasti Helsingin lippakioskeja toissa kesänä erästä kesken jäänyttä taideteosta varten. Verrattuna viime kesään, oli silloin lippakioskeissa huomattavasti enemmän yrittäjiä. Jo silloin uumoiltiin lippakioskien kohtalon olevan vaakalaudalla.

Nyt kaupunki siis myy lippakioskit. Pari päivää sitten Kalliolaiset ja Käpyläläiset saivat iloisia uutisia. Kallion ja Käpylän lippakioskeja ei myydä. Helsingin Sanomissa kiinteistölautakunnan varapuheenjohtaja Jasmin Hamid sanoo, että "tuntuu, että kyseiset kioskit ovat poikkeuksellisen tärkeitä alueiden asukkaille" ja jatkaa "itse en ole asioinut kummassakaan kioskissa, mutta kansalaispalautteen perusteella on käynyt ilmi, että ne ovat sekä käpyläläisille että kalliolaisille älyttömän tärkeitä. Kyllä kansalaispalautteella on selvästi merkitystä".

On hyvä, että kansalaispalautteella on merkitystä. On helvetin ikävää, että kansalaispalautetta täytyy antaa koska "itse en ole asioinut kummassakaan kioskissa, mutta..." Vaikuttaisi siis siltä, ettei kaupungilla ole perehdytty aiheeseen mitenkään muuten kuin katselemalla papereista numeroita. Se toki on ymmärrettävää, koska eihän poliitikot joka asiaan kerkeä tutustumaan ennen kuin tekevät päätöksiä.

Tapaus on mainio esimerkki siitä miksi päätöksen tekojärjestelmää olisi syytä muuttaa paikallisemmalle tasolle. Kalliolaisten pitäisi saada lähtökohtaisesti itse päättää oman alueensa asioista, käpyläläisten omistaan, jne. Tällä tavalla energiaa ei kuluisi kaupunginisien päätösten vastustamiseen, vaan ainakin periaatteessa energiaa kuluisi kaupunginosan kehittämiseen. (Sanon periaatteessa, sillä tiedossani on, että esim. Punavuoressa on kaksi keskenään kilpailevaan asukasyhdistystä joiden välillä tuskin syntyy mitään konsensusta.)

Kun kaupunki päätti lippakioskien myymisestä, on todettava, että ne tuskin menevät kovinkaan hyvin kaupaksi. Kioskit ovat pääsääntöisesti tyhjillään useasta syystä: 1. Ne eivät ole kauhean energiatehokkaita talvella, ja siis talvet melkolailla kiinni. 2. Niiden sijainnit ovat usein epäedullisia. Kahvilaa on mahdoton pyörittää vilkkaassa liikenneympyrässä. 3. Kioskien kuntotilanne on erittäin vaihtelevaa, eikä juuri missään hyvä.

Tiedän itse kolme taatusti kesäisin auki ollutta lippistä: Kallio, Käpylä ja Katajanokka. Viimeisin ei muuten itselleni tuntemattomasta syystä ole myytävien kioskien listalla. Kaikkia näitä kioskeja yhdistää yksi erittäin tärkeä seikka: sijainti! Ne nimittäin ovat jonkin puiston kulmassa jonkin kohtuu rauhallisen liikenne väylän vieressä.

Lippakioski ei ole yksiselitteisesti vain lippakioski, vaan niiden toimivuuteen vaikuttaa moni seikka. Tämä tuntuu olevan kiinteistölautakunnalle vieras asia. Herää kysymys, onko se riittävän pätevä päättämään lippakioskien kohtalosta?