sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Inhottava ihanne

Lienee ihan silkkaa alkukantaisuutta, että olemme valinneet lehtien kansiin ihmistä symboloimaan juuri nuoren naisen. Vaikuttaisi olevan niin, että yhteisöt ovat kiinnostuneita niistä yksilöistä joiden katsotaan olevan yhteisön biologisen jatkuvuuden kannalta merkittäviä. Vaikuttaisi olevan jopa niin, että muotilehtien sivutoimi on esitellä vaatteita ja päätoimi onkin ruokkia yhteisön nälkää nähdä hedelmällisiä naisia.

Minua on aina hämmentänyt muotilehtiin kohdistuva kritiikki, jossa valitetaan muotilehtien myyvän epärealistisia kauneusihanteita. Me ostamme epärealisia kauneusihanteita! On jotenkin nurinkurista syyttää loppuunasti hiottua kuvaa siitä, että se on saavuttanut kaikkia keinoja hyväksikäyttäen meidän oman ihanteemme.

En yritä sanoa, ettei tilanne olisi ongelmaton. On aivan ilmeistä, että nuorilla ihmisillä (ja vähän vanhemmillakin) on henkisiä paineita näiden ihanteiden kanssa. Erityisesti tytöillä.

Näyttäisi kumminkin olevan vastuun ulkoistamista, kun yhteisössä alamme kritisoida kuvaa joka tarjotaan eteemme, emmekä niinkään suhtautumistamme siihen. Kun tyttäret kokevat ahdistuneisuutta, etteivät he saavuta muotilehden kauneusihannetta, emme kovinkaan herkästi miellä asiaksemme pilkata muotilehden täydelliseksi hioutuneisuutta, vaan olemme jotenkin pahoillamme siitä, ettei tytär voi saavuttaa ihannetta.

Olemme vihaisia ihanteelle, koska se on meidän ihanteemme. Me pidämme siitä. Jos emme pitäisi siitä ihanteesta, osaisimme pilkata sitä.

Lähes kaikissa ohjeissa parempaan itsetuntoon kerrotaan, että ihmisen pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Se on minun ymmärtääkseni hieman yksioikoisesti esitetty. Oikeasti meidän pitäisi hyväksyä se, että tavoittelemme täydellisyyttä, mutta emme koskaan saavuta sitä. Ja sitten voisimme tarkastella niitä asioita joita voimme saavuttaa ja nauttia niistä.