maanantai 19. lokakuuta 2015

Kerjäläismunkin näkökulmasta

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." - Matteus 22:39.

Libertaristinen yhteiskuntarakenne on tuottanut erikoisen kannan siitä, että taloudellinen itsenäisyys on myös ajatuksen vapautta ja päinvastoin. Individualismiksi mielletään omasta rahasäkistä kiinni pitäminen viimeiseen saakka. Erikoiseksi ajattelun tekee se, että tällä tavoin yksilönvapaus muuttuu omanlaiseksi vankilakseen, jossa aivan kaikki muut ihmiset ovat uhka. Jokainen ympärillä näyttäytyy varkaana. Jopa siinä määrin, että yleisimmäksi riidanaiheeksi parisuhteissa tilastoidaan kerta toisensa jälkeen mikäpäs muu kuin raha.

Saatan ehkä puhua omahyväisestä näkökulmasta, koska elän itse jonkinlaisen onnellisen kerjäläismunkin asemassa. Hyvinvointiyhteiskuntamme rippeet vielä pitävät yllä ihmisarvoani siinä määrin, että saatan tyytyä vähään. Minulle riittää, että en joudu tänäkään talvena palelemaan ulkona ja saan päivittäin tasapainoisen aterian. Krusifiksin on korvannut tabletti, josta löydän tien ja totuuden, -se on elämäni tarkoitus, oppia koko ajan uutta maailmasta ja kirjoittaa oppimastani. Kaikki mikä on tämän ulkopuolella tuntuu tästä näkökulmasta ylellisyydeltä.

Minun näkökulmastani vaikuttaa yhteiskuntamme hyvin absurdilta. Toisaalta halutaan, että kaikki osallistuvat yhteiseen projektiin, toisaalta oletetaan, että yhteiseen projektiin osallistuminen on rahan taikomista tyhjästä ja sen kantamista kekoon, josta kukaan ei saisi ottaa mitään pois. Pankkiirit huutelevat mielikuvituksellisia numeroita, joita normaali ihminen ei käsitä minään muuna kuin "valtavana". Ihmiset huolestuvat, kun heille luodaan käsityskyvyn ylittäviä uhkakuvia, eikä sellaisille uhkakuville oikein edes voi mitään, kun ei niitä voi käsittääkään.

Vallankahvassa olevat ihmiset vaikuttaisivat pitävän rystyset valkeina siitä kiinni. He käyttävät miljoonia ja miljardeja keppihevosinaan. Ohjailevat melko mielivaltaisesti rahavirtoja ensin yhteen suuntaan, sitten toiseen. Yhteiskunnan vihollisiksi leimataan milloin pizzeriayrittäjät, milloin työttömät...

Kerjäläismunkin näkökulmasta kumminkin vihollinen löytyy kaikista ihmisistä itsestään: ahneus. Ahneudesta puhutaan syyttelevään sävyyn kaikkialla, mutta vain siten, että siihen syyllistyvät aina jotkut muut kuin itse. Koskaan ei käy mielessä, että se oma rahasäkki, josta mustasukkaisesti pidetään kiinni, saattaisikin olla kaikkien ongelmien syy ja seuraus.

Sillä välin minä olen onnellinen nykyisessä asemassani, ja olen siitä teille kiitoksen velkaa... Kiitos!