tiistai 24. marraskuuta 2015

Automaattinen virhe

"En tiedä mitä Se tarkoittaa." Huomaatteko lauseessa virheen? Kyllä, se on ilmiselvä! Sana "se" on kirjoitettu isolla.

Tällä kertaa kirjoitin sen itse, mutta viimeisen vuoden ajan useissa tilanteissa syyllinen on ollut kännykkäni. Jos vitsi ei olisi itselleni vanha, nauraisin ääneen sille irrationaalisuudelle, ettei puhelimeni automaattinen tekstinkorjaus tunnista suomen puhekielen yleisintä sanaa. Ja kyllä, olen koittanut korjata asiaa monesti. Huonolla menestyksellä.

Päivitin juuri hiljattain työvälineitäni tuoreempaan ja samalla tekstinkäsittelyohjelmani sai yhden isomman numeron peräänsä. Kuten arvasin seurasi siitä uusia haasteita. Runoilijana voin sanoa omistavani melko itsevarman käsityksen siitä mitä minä haluan kirjoittaa. Tekstinkäsittelyohjelma on toista mieltä. Niinpä jokaisen työpäiväni yksi tehtävistä on etsiä uuden tekstinkäsittelyohjelman valikoista asetuksia joilla jokin automaattinen toiminto lakkaa toimimasta.

Automaattisen arjen ainoa ongelma ei ole se, että se tappaa luovuuden. (Ihana poikkeus sääntöön.) Se myös asettaa ihmiselle normaaliuden rajat. Ja joskus ne rajat asetetaan hyvin kapealle alalle. Niin kapealla alalla ihmiset ahdistuvat ja alkavat sulkea automaattisia toimintoja.

Ihmisen perustoimintoihin kuuluu tehdä valintoja. Korjaava tekstinsyöttö on yksi monista tavoista joilla automaatio tappaa oikeuden valita. Ja ainoastaan siksi, ettei puhelimissa ole kunnon näppäimistöä, jolla kirjoittaa. (En edes halua tietää millä tekstinkäsittelyohjelman suunnittelijat ovat perustelleet itselleen sen, että heidän ohjelmansa tietää paremmin miten kuuluu kirjoittaa...)

Rakkaat lukijani. Minä annan teille nyt kotiläksyn. (Annan sen myös itselleni.) Tarkkailkaa arkeanne. Se on täynnä valintoja jonka tekee joku muu kuin ihminen itse. Kun havaitsette sellaisen valinnan, pohtikaa haluatteko todella, että sen valinnan tekee joku/jokin muu puolestanne.