sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivä

Perheestään etäällä elävä suhtautuu perinteisiin perhejuhliin melankolisesti. Tavallaan hän kaipaa sosiaalista ympäristöään, ja pikkaisen kateellisena ajattelee ystäviään jotka viettävät omissa kodeissaan idyllistä aikaa. Monesti perheestään etäällä elävä kutsutaan vieraan perheen mukaan, mutta se ei tunnu luonnolliselta. Perherituaalit ovat intiimejä. Tuntuisi kuin katselisi makuuhuoneessa toisten rakastelua.

Sitten perheestään etäällä oleva muistaa miksi hän on perheestään etäällä. Hän on muuttanut toiseen maahan, koska halusi paremman uran. Tai koska rakastui ulkomaiseen naiseen, ja vaikka suhde ei kestänytkään alkoi vieras kulttuuri tuntua enemmän omalta kuin se kulttuuri josta lähti. Tai sitten hän on omasta perheestä etäällä vain henkisesti, riitautumisen tai päihdeongelmien takia.

Joka tapauksessa perheestään etäällä elävä tuijottaa isänpäivänä puhelinta hieman hölmistyneenä. Jos soittaa kotiin, tulee vain entistä surkeampi olo. Etäisyys kasvaa entisestään, kun kuulee toisen äänen rätisevän puhelinlinjan toisesta päästä. Skype-puhelu alkaisi ikävällä rituaalilla "toimiiko tämä?"

Niinpä puhelu jää soittamatta ja tekemisen puute johtaa säilyketölkkien inventointiin. Jouluna sentään televisiosta tulee elokuvia...