torstai 19. marraskuuta 2015

Kapina 2

Meillä vaikuttaisi olevan taipumusta ajatella revoluutiota koko järjestelmän hajottavana tapahtumana. Se ei kumminkaan ole totta. Kun väitetään, että "aloitetaan uudestaan puhtaalta pöydältä" todellisuudessa tarkoitetaan sitä, että samat ongelmat ovat yhä olemassa, mutta muutamme vain tapaamme suhtautua niihin. Joskin yleensä se joka tuon lauseen sanoo, on ensimmäisenä myöskin taipuvainen palaamaan vanhoihin toimintamalleihinsa.

Vaikka itsekin kannatan yhteiskunnan palauttamista hegeliläiselle tasolle ja järjestelmän uudelleen rakentamista, en koskaan ole tarkoittanut sillä sitä, että meidän pitäisi tuhota koko nykyinen järjestelmä kerralla palasiksi. Jos tarkoitus on esimerkiksi poistaa köyhyys, mikä järki on tuhota köyhyyttä kumminkin vähentävä infrastruktuuri kokonaan? Se on varma tapa hävittää kokonainen sukupolvi.

Populaarissa kulttuurissa usein toistuu teesi, jossa esitetään, että sodat edistävät yhteiskuntaa nopeiten. Väite on silkkaa paskapuhetta. Kaikkein eniten ihmiskunta edistyy juuri rauhan aikana, jolloin voimavarat kulutetaan humanistisiin projekteihin, eikä niitä ole kukaan heti hajottamassa.

Sodassa esimerkiksi siltaa tarvitaan vain silloin, kun siitä on hyötyä omalle sotastrategialle, ja se kannattaa hävittää välittömästi, jos se ei ole omassa hallinnassa. Se ei ole edistystä, vaan kertakäyttökulttuuria. Sotien aikana myös ersatz-tuotanto lisääntyy, eikä sekään ole kestävää rakentamista.

Usein esitetään, että kun ihminen alkaa muuttamaan järjestelmän virheitä, hän muuttaa järjestelmää sisältä päin. Esitystapa on hiukan ontuva, sillä todellisuudessahan järjestelmästä ei pääse mitenkään eroon. Kun heität polttopullon ikkunasta, tuhoat järjestelmää sisältä päin, mutta et vain ollenkaan tiedä mitä itseasiassa tuhosit.

Kapina on hyvä ja rakentava asia, mutta vain jos se kohdentuu jotenkin johonkin virheeseen, eikä yleensä koko maailmaa vastaan, sillä silloin sinulla on... Noh... Koko maailma vastassasi.