sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Puoliso

Kieli on valtaa...


Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen miten kielemme määrittää sosiaalisuuttamme? Kun Leevi Lehto käänsi James Joycen Ulysseksen, oli hänen kehitettävä naiselle suomenkielessä vieras persoona pronomini naiselle: "hen". Kalabaliikkihan siitä seurasi, sillä alkuperäisteokselle uskollisen käännöksen luonnollinen seuraushan on se, että se muuttaa automaattisesti kaikkien käyttämän puhutun kielen... Tai sitten kuten oikeassa maailmassa: ei muuta.

Mutta jotain meille pyhää se silti tuntui rikkovan. "Hän" on sukupuoleton toinen olento jolle olemme antaneet suvereenin arvon. "Hän" saa itse päättää omasta asemastaan. "Hän" on suorastaan jumalainen. Ja kun "hänellä" on vaikeuksia puolisonsa kanssa, "hän" menee parisuhdeterapeutille.

"Puoliso". "Parisuhdeterapeutti." "Miehen ja naisen välinen avioliitto on pyhä." Pyhä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että jos sille asetetut reunaehdot kiistää, sulkee keskustelukumppani korvansa ja alkaa laulaa kovalla äänellä "laa laa, minä en kuule sinua".

Silti, vaikka kielemme määrittää pippelin ja pimpin paikan tiukasti ensimmäiseen alkulukuun, kahteen, on biologia aiheessa leväperäisempi. Maailmassa syntyy lapsia ilman avioliiton pyhyyttä jatkuvasti. Kanye West, Angelina Jolie, Barack Obama, minä. Mahtaa pyhän avioliiton nimeen vannovia vituttaa, kun maailman mahtivin mies on AU-lapsi... Ja sen lisäksi myös Barack Obama. Vaikka kuinka olisi avioliitto, niin nurmi on vihreää myös naapurin puolella.

Jotenkin aina hieman särähtää omaan korvaan kielemme sisältämä väkivalta tällaisissa asioissa. "Puoliso." Tuntuu hyvin väärältä sanoa rakastamaansa ihmistä mitenkään puolikkaaksi. Rakastamani ihminen on vähintään 1,2 ja itsekin olen melko varma omasta kokonaisuudestani.

Kun tätä väkivaltaa yrittää kiertää päätyy helposti johonkin banaaliin hellittelynimeen, tai vajoaa tekniseen sepusteluun siitä miten määritelmät ovat perseestä. Mutta ovathan ne perseestä, jos kieli edustaa ideaa, eikä kuvaa todellisuutta.

Mutta, aivan kuten valkoisen heteromiehen asemasta sormenpäät punottaen kiinni pitävät ovat saaneet karvaasti todeta, on kielessä jo itsessään usein valmiiksi sopiva sana. Postimies on postinkantaja. Palomies (joka melko suurella todennäköisyydellä on tosiaan mies) on tulentorjuja. Sanat ovat jo olemassa, ne vain pitää löytää...

"Rakkaani."