perjantai 13. marraskuuta 2015

Surullinen näytelmä

Jokin vuosi takaperin tein erään ystäväni kanssa kulinaarisen matkan Belgiaan.

Siinä tuopposten välissä kuppilaa vaihtaessa pohdimme ystäväni kanssa miten rentoa porukkaa belgialaiset ovat: Vuosina 2010-2011 Belgia oli 589 päivää vailla hallitusta, eikä se vaikuttanut belgialaisten arkeen juuri mitenkään.

On toki niin, että maailman muuttuessa, myös infraa pitää hienosäätää, mutta pääsääntöisesti politiikassa tehdään jotain ihan muuta. Ja jos etsitään oikein mallimaata tässä jonkin ihan muun tekemisessä, tulee meille vaikeuksia, sillä tarvitsemme peiliä.

Tällä hetkellä Suomen politiikka rapauttaa infraa minkä kerkeää, ja puuhastelee yksilöiden vapautta rajoittavia lakeja. Oikeistolainen hallituksemme on päättänyt sitoa työläiset, akateemikot ja vähäosaiset siimoilla sormiinsa ja ohjata hirmunäytelmää ylhäältä päin.

Tällaisilla näytelmillä on tapana päättyä kurjasti. Nukettajat sotkeutuvat siimoihinsa ja nuket menettävät elämänhalunsa.

Oli vain ja ainoastaan Suomen tappio, ettei hallitus hajonnut Sote-neuvottelujen naurettavaan reviiririitaan, sillä meillä menisi neljän vuoden päästä paljon paremmin ilman sitä.