lauantai 5. joulukuuta 2015

Eurooppalaisen 72 neitsyttä

Olen monesti kuullut suurten ikäpolvien edustajilta sellaisia lausuntoja, joissa ylistetään työtä. "Millään muulla ei ole merkitystä, mutta töitä löytyy aina!" Nämä oman elämänsä hermannipäätalot ovat vähän surullisia... 

80-luvulla syntyneen sukupolven moraalidilemmaksi on muodostunut suurten ikäpolvien suuri idea valmiiksi katetusta elämästä ja todellisuuden ristiriita. Slacker-kulttuuri syntyi juurikin inhoamaan tätä ideaa sen epärealistisuuden takia. Slacker havaitsee elämän turhuuden ja sen, että marxilainen utopia on jo jokseenkin läsnä automatisoidun teollisuuden muodossa.

Keskiluokkaisuus on yhtä herkkä rakenne kuin maskuliinisuus. Se ei pohjaudu omaehtoisuuteen vaan ulkoa tarjottuun malliin. Kun ulkoinen järjestelmä lakkaa välittämästä, jää keskiluokkainen idearakenteensa kanssa tyhjän päälle. Töitä ei olekaan aina ja yhtäkkiä kaikella muulla onkin hyvin paljon merkitystä, sillä ilman työpremissiä ei ole muutakaan.

Niinpä, jos ihminen on kasvatettu ajattelemaan kaikki muu paitsi työ merkityksettömäksi, ja työ on mahdoton saavuttaa, on hänellä väistämättä edessään vaikea taistelu valmiiksi katetun pöydän ja omaehtoisen ajattelun välillä. Jos hän valitsee näistä ensimmäisen, päätyy hän väistämättä vakaviin sosiaalisiin ongelmiin päihteiden käytön, rikollisuuden ja pahimmassa tapauksessa väkivallan muodossa.

Joukkomurhaajat ovat juuri niitä ihmisiä joille opetetaan paratiisin toimivan ehdoilla joiden vaatimuksia on mahdoton tässä maailmassa saavuttaa. Eurooppalaisen 72 neitsyttä ovat omakotitalo, televisio, vaimo, kaksi lasta ja koiranpentu.