perjantai 4. maaliskuuta 2016

Ääripäätöntä menoa!

Olen aiemminkin kirjoittanut, että jonkin ajattelun kutsuminen ääriajatteluksi on virheellistä. Nyt viime päivinä sana "ääripää" on ollut taas paljon pinnalla. A2 haukkasi palan paskaa, kun toimittajat menivät sanomaan, että netissä ääripäät riitelevät. Kun A2:n toimittajilta kysyttiin, että pystyvätkö he nimeämään mitkä ne ääripäät ovat tuli heille ongelma.

Tässä dikotomiassa tosiaan se toinen ääripää näyttäisi olevan väärän värinen ihminen, jolla ei saisi olla ihmisoikeuksia. A2 myöhemmin puolusteli, että sanavalinta oli huono ja että he tarkoittivat sanomallaan, että netissä keskustelu on polarisoitunutta. Se oli tapa ilmaista, että ääripäät heidän mielestään ovat olemassa, mutta he eivät halua käyttää sanaa ääripää, kun siitä sataa paskaa niskaan.

Sillä välin punttisalilta sivistyksensä hakenut työ- ja oikeusministeri Lindström esitti, että on olemassa kaksi ääripäätä. Kun ministeriltä kysyttiin, että "mikä on se toinen ääripää" ministeri vastasi jokseenkin, että "se on sellainen kaikkia halaava suvakki". Tämä mies siis on sitä mieltä, että ihmisten halaaminen on ääriajattelijalle tyypillistä puhaa. Voi vittu, kun ne ääripään ihmiset halasivat maailman pilalle!

Nyt haastan ihan oikeasti kaikki ihmiset nimeämään sen toisen ääripään, jos ääripäitä kerran maailmankatsomuksessa todellakin on olemassa! Tämän nimeämisen kanssa saattaa tulla kylläkin hieman vaikeaa, sillä jos se toinen ääripää on uusnatsi, niin se toinen ääripää on kaksijaottelussa kaikki jotka eivät ole uusnatseja. Jos taas kahden ääripään välillä on harmaata aluetta tai kaikkia erilaisia sateenkaaren värejä, niin se jaottelu edellyttää, että voi olla vaan vähän uusnatsi. Silloin voi vihata väärän värisiä ihmisiä ihan pikkasen vaan ja toivoa heille ihan pikkaista kuolemaa vaan.

On jotenkin hulvatonta, että keskustelussa ei ole edetty liki kymmeneen vuoteen mihinkään. Ei siksi, että vihaan pohjautuvasta argumenttivirheestä voisi edes keskustelu johtaa mihinkään vaan siksi, että sitä samaa argumenttivirhettä toistetaan mantran lailla vuodesta toiseen ikäänkuin todellisuus muuttuisi, jos valhe saadaan yleisön hyväksymäksi.

Miksi emme vain vihdoinkin voisi todeta, että osa suomalaisista haaveilee militaristisesta ihmisoikeuksia loukkaavasta valtiosta ja loput eivät? Me emme pääse milloinkaan eteenpäin, jos emme nimeä tavoitteita jotka ideologioilla on.