sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

En koskaan tule kasvattamaan lastani tässä maassa

Yksi edesmenneen pohjoismaisen hyvinvointivaltion hyveistä oli se, että se opetti minulle perhesuunnittelun taidon. Tiedän siis mitä siitä seuraa, jos pippeli menee pimppiin ja kiitos nykyisen hallituksen toimien tiedän, että siitä seuraavat kustannukset johtaisivat sekä omaan, että tämän potentiaalisen lapsen äärimmäiseen köyhyyteen, josta ei edes lapselle tarjottaisi enää ulospääsyn mahdollisuutta kouluttautumalla.

Olen sillä tavalla itse keskittymishäiriöinen ihminen, etten koskaan ole saanut itselleni peruskoulun 7,2 keskiarvoista päättötodistusta hienompaa paperia. On pelkästään sattumankauppaa, että olen osunut maailmanaikaan jolloin internetistä on voinut hankkia vapaasti tietoa, ja että seurani on sattunut olemaan sellaista, että olen oppinut käsittelemään saamaani tietoa kriittisen analyyttisesti.

Seurani on ollut akateemista ja sivistynyttä. Oma sivistykseni on ollut minulle itselleni tärkeää, mutta olen myös ollut tietoinen, ettei oma tapani sivistää itseäni tule koskaan tarjoamaan minulle mitään muuta kuin tiedon aiheuttamaa tyyntymystä itsessään. En ole koskaan ollut kateellinen akateemisille ystävilleni, mutta olen iloinnut heidän saamasta mahdollisuudesta elättää itsensä sillä virallisella opilla jonka he ovat saaneet.

Jos siis saisin lapsen, haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden oppia ja opiskella.

Mutta Suomi ei ole enää se maa, jossa tällä olisi mitään merkitystä. Suomi on nykyään maa, jossa köyhäksi syntyminen tarkoittaa köyhänä pysymistä. Ei ole merkitystä sillä miten hienosti opiskelet. Ainoa asia jolla on tässä ahneuden kyllästämässä maassa merkitystä, on lompakon paksuus, tai jos satut olemaan nainen, miten kaunis olet.

Tämä maa on täyttynyt ideologisella prostituutiolla. Kaikki ajatukset ovat myytävissä, eikä millään korkeammilla tavoitteilla ole merkitystä. Ajatuksen kauneus on heitetty romukoppaan ja jäljelle on jäänyt vain ajatuksesta seuranneen teon hintalappu.

En tule koskaan kasvattamaan lastani tässä maassa, sillä lapseni ei saisi itselleen täällä ihmisarvoista kohtelua. Lapseni ei tulisi olemaan kaikkien kanssa tasavertainen. Ei edes sillä epätodennäköisellä vaihtoehdolla, että hän voisi opiskella itsensä korkeatasoisesti sivistyneeksi. Ainoa tapa jolla lapseni pystyisi itsensä elättämään olisi ideologinen prostituutio, ja suoraan sanottuna... Minun olisi vaikea rakastaa sitä lasta, sillä se lapsi myisi minutkin joko nälkäänsä, tai ahneuttaan.

Suomi on paska maa...