lauantai 18. kesäkuuta 2016

Abstraktio

Todellinen abstraktio. Se on termi jota käytetään sellaisista asioista kuten raha, kansa, raja, tai lippu.

Nämä esimerkit ovat usein anarkistien ja kommunistien paheksumia. Perusteena on se, että ihmisten yhteenkuuluvuudentunteen ei pitäisi syntyä abstraktion kautta, vaan todellisten ihmisten. Nämä abstraktiot helposti vievät ihmisen kuvitteelliseen maailmaan jossa "me" on itsensä kaltainen olento. Vähän niinkuin lapsella joka ei vielä osaa erotella minää ja muita ihmisiä toisistaan.

Anarkistien ja kommunistien kritiikki on kumminkin ongelmallista sen terävästä huomiosta huolimatta. Ensinnäkin, sekä anarkistit, että kommunistit  käyttävät todellisia abstraktioita itse. On mustaa ja punaista lippua. On anarkistimerkkiä ja punatähteä. On marttyyreita joiden nimeä muistetaan. Kun oikein tarkkaan kaivellaan, sekä anarkistien, että kommunistien koko ideologia perustuu abstraktiolle. Aivan kuten muiden aatesuuntaustenkin ideologia. Anarkisteilla ja kommunisteilla se abstraktio on humanismi. Abstraktio yksilön hyvyydestä.

Minä itse olen tunnustautunut humanisti. Enkä humanismin abstraktiivisesta olemuksesta huolimatta aio muuttaa kantaani maailmasta mihinkään. Ihmisellä on hyvä olla jokin raadollista ihmistä korkeampi käsite, jonka pohjalta elää elämäänsä. Ihmisen on kumminkin tärkeää myös tiedostaa millaisiin tekoihin abstraktio hänet ajaa. Jos abstraktio ajaa ihmisen sellaisiin tekoihin, joissa ympärillä olevat ihmiset alkavat menettää edellytyksiään omalle ihmisarvoiselle olemukselleen, on abstraktio huono lähtökohta elämän ohjenuoraksi.

Vika ei välttämättä ole kumminkaan abstraktiossa joka ohjenuoraksi valikoituu. Vika on siinä antaako yksilö jollekin abstraktiolle määräysvallan koko elämästään. Jos raja on ehdottomasti ylittämätön asia, on abstraktio voittanut noudattajansa ja silloin abstraktio on todellisempi kuin ihminen itse.

Abstraktiot täytyy tunnustaa ja tunnistaa, jotta niitä voi hallita. Eroon niistä ei päästä.