perjantai 24. kesäkuuta 2016

Brexit

Niin siinä sitten kävi... Isäntä sammui ja hevonen löysi tien kotiin.

Britannian ero EU:sta ei sinänsä yllättänyt minua. Merkit ovat olleet aina ilmassa. Brittiläinen mielenlaatu on aina ollut sellainen, ettei se tule hyvin toimeen liitoissa, jos britit eivät ole niitä jotka päättävät mihin liittoa viedään.

Brexit tuottaa jollekin miljoonalle ihmiselle hyvin vaikeat ajat. Kaikki vientisopimukset ja talousyhteistyö, joita on EU:n myötä rakennettu raukeavat. Uusien sopimusten tekemiseen menee arviolta sellainen parikymmentä vuotta. Vaikutus on siis brittiläisessä yhteisössä monelle duunarille hyvin negatiivinen. Briteistä on tullut jälleen todellinen saarivaltio.

Moni on yrittänyt laittaa Brexitille hintalappua. Se on mielestäni typerä idea. Numeerinen arvio tulee menemään taatusti perseelleen, sillä valtioiden uudelleen järjestäytymisellä on myös työllistävä vaikutus. Loppujen lopuksi tässä voittivat byrokraatit, joille riittää hommia paperin pyörittelyssä pelkästään tämän asian tiimoilta moneksi vuodeksi.

Britannian erolla on myös ohjaava vaikutus muihin EU-maihin. Jos Ranskan poliittinen liikehdintä jatkuu nykyisellä nationalistisella mallilla, on hyvinkin mahdollista, että sekin ottaa unionista hatkat. Näin käydessä on koko yhteisön olemassa olo hyvin uhattuna.

Minä en ole EU:n vastustaja. Mutta minä olen hyvin kriittinen sen toimintaa kohtaan ja siksi EU:n hajoaminen ei minua harmittaisi. Nähtyäni omin silmin mitä EU:n harjoittama politiikka on tehnyt Portugalille ja Kreikalle olen täysin vakuuttunut, että vähintäänkin suuria muutoksia pitää tapahtua. Ja niin kauan kuin riskiä hajoamisesta nykypolitiikalla ei ole, muutoksiakaan ei tapahdu.

Saksan dominoiva asenne unionin talouspolitiikassa on sellainen mörökölli johon ei tunnu löytyvän tahtoa puuttua. Joko tilannetta ei ymmärretä, tai sitten siihen ei haluta puuttua sen pelossa, että leimaannutaan änkyröiksi. Kumminkin (olen sen ennenkin sanonut ja sanon sen taas) nykyisellään Saksa syö muut valtiot ympäriltään, eikä sitä pysäytä mikään.

Brexitin surullisin puoli on se, että sen puolesta äänestäneet ihmiset eivät oikeasti tiedä mitä he ovat tehneet. Nationalistisessa huumassaan he kuvittelevat, että tästä lähtee nopean kasvun kausi. Heille on luvassa melkoinen yllätys. Ja jos britit eivät pelaa korttejaan nyt oikein tarkkaan, he menettävät myös ulkomaalaisperäisen älymystönsä.

Minun tulee myös ikävä niitä brittiläisiä tovereitani joiden oleskelu Suomessa muuttuu eron myötä mahdottomaksi. Tässä on aiheet humanitääriselle katastrofille. Toivokaamme, että päättäjät pitkin Eurooppaa pitävät huolen, ettei sellaista pääse syntymään...