torstai 16. kesäkuuta 2016

Feministinen puolue

Minä olen feministi. Minä uskon ihmisten olevan onnellisimmillaan tasa-arvoisina sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, syntyperästä ja terveydentilasta huolimatta. Minulle tasa-arvo on myös sitä, että heikompaa autetaan enemmän kuin vahvempaa. Mutta minä en aio allekirjoittaa uuden Feministisen puolueen kannattajakorttia. Ongelma on vaalijärjestelmässä joka suosii suuria puolueita ja niin oikeasti pitääkin olla, sillä se on demokratiaa.

Todellisuutta on, että vasemmisto on hajaantunut jo nykyiselläänkin. Uusi Feministinen puolue nykyisessä vaalijärjestelmässä parhaimmillaankin veisi vain ääniä vasemmistolta ja vihreiltä joista ensimmäista kannatan aatteellisesti enemmän ja jälkimmäistä vähän vähemmän. Feministisen puolueen onnistuminen siis näyttäisi olevan tavoitteensa kannalta karhunpalvelus.

Näen myös hienoisen aatteellisen ongelman puolueen perustamisessa... Olen pitänyt feminismiä suhteellisen anarkistisena liikkeenä ja se on minun mielestäni ollut feministisen ideologian kannalta kaikkein rakentavin tie. Se on mahdollistanut moraalisen periaatteen, että feminismi pyrkii olemaan kaikkien puolella. Feministisen puolueen perustamisen moraalinen sanoma on feminismiä poteroivaa. Ei varmastikaan tarkoituksellisesti, sillä pyrkimys tietenkin lienee laajentaa puolueen kannatusta, mutta olkaamme realisteja; uusilla puolueilla on harvoin mahdollisuuksia nousta marginaalista. Timo Soinilla meni siinä kovalla työllä 15 vuotta ja hänelläkin kävi talouskriisin kanssa erittäin hyvä tuuri.

Lisäksi minä olen siitä persoonallinen rivikansalainen, että minulla on tapana lukea puolueohjelmat tarkkaan läpi. Edellytän puolueohjelmien sisällöltä muutakin kuin laveita periaatelinjoja. Kaipaan konkreettisia linjoja. Mitä tarkalleen ottaen konkreettisesti pyritään muuttamaan yhteiskunnassa ja miksi juuri sen oletetaan olevan toimiva ratkaisu. Uudet puolueet eivät yleensäkään tähän ymmärrettävistä syistä kykene.

Isoin ongelma mielestäni Feministisessä puolueessa on se, että se nuhtelee nykyistä politiikkaa epäonnistuneeksi feminismin eteenpäin viemisessä riittävän nopealla aikataululla. Minä en näe mitään loogista perustetta sille, että oman erillisen puolueen perustaminen veisi feminististä aatetta yhtään nopeammin yhteiskunnassa eteenpäin. Pikemminkin päin vastoin se saattaa hidastaa sitä. Järkevämpää olisi jokaisen politiikasta kiinnostuneen feministin löytää sydämestään se puolue jota kannattaa talouspoliittisesti eniten ja liittyä siihen puolueeseen aktiiviseksi jäseneksi. Kokoomuksessa ei ole tarpeeksi demareita muutenkaan...

Toivotan kumminkin puolueelle onnea nimien keräämiseen. Samaan hengenvetoon kysyn koska liitytte Vasemmistoliiton alajärjestöksi?

...

Toim. huom. 16.6.14.00: Vasemmistoliitto muuten mainitsee periaateohjelmassaan feminismin kuuluvan aatteisiinsa:

"Vasemmistoliitto haluaa olla rakentamassa laajaa kolmatta vasemmistoa. Ensimmäistä vasemmistoa elähdyttivät Ranskan vallankumouksen suuret vapausaatteet. Toinen vasemmisto ajoi työväenluokan nimissä sosiaalista tasa-arvoa omistamisen ylivaltaa vastaan. Kolmas vasemmisto on ajatus suurten eurooppalaisten poliittisten aatteiden liberalismin ja sosialismin historiallisesta liitosta paremman maailman rakentamiseksi. Feministinen ajattelu ja ympäristötietoisuus ovat keskeisessä asemassa kolmannen vasemmiston aatemaailmassa. Kolmas vasemmisto on puoluerajat ylittävä uusi punavihreän ajattelun ja toiminnan tie."