maanantai 6. kesäkuuta 2016

Vasemmistoliiton uusi nousu edellyttää puuttumista Saksan politiikkaan

Tänään 6.6.2016 tapahtui jotain kaunista. Vasemmistoliiton johtoon nousi sen terävin kärki, Li Andersson. Li Andersson luo sekä retoriikallaan, että puheenjohtajuudellaan toivoa puolueen kasvusta. Toivo on hyvä.

Ja sitten ne huonot uutiset... Eurooppalaisessa politiikassa on täysin mahdotonta tehdä valtiotasolla vasemmistolaista politiikkaa. Siihen on kolme selkeää syytä: Saksa, Saksa ja Saksa. Euroopan Unionin rahaliiton jäsenten pitää nousta Saksaa vastaan ja vaatia sitä nostamaan palkkatasoaan. On täysin mahdotonta pysyä Saksan tahdissa. Saksa näivettää talouspolitiikallaan muut euromaat.

Kuvio on hyvin selkeä: Saksa laski palkkoja synnyttääkseen voimakkaan viennin. Seurauksena oli, että ihmisillä ei ole varaa ostaa saksalaisia tuotteita. Tätä kompensoidakseen Saksa lainoitti ja yhä lainoittaa muita euromaita. Muut euromaat eivät voi kilpailla Saksan viennin kanssa, joten lainojen maksaminen on mahdotonta. Syntyy kierre jonka suunta on euromaita jatkuvasti heikentävä talouden tasainen lasku.

Saksalaiset eivät itse tätä näe, eikä Saksan politiikassa sisäisestä vaatimuksesta ole nähtävissä muutosta. Saksalaisten usko talouteensa on vahva, sillä tavalliselle kuluttajalle Saksan malli on tuottanut elintason nousua. Kulutustavarat ovat täällä halpoja sillä Saksa voi kompensoida viennillään kotimaisten markkinoiden heikkoa tuottoa.

Gerhardt Schröder tämän aloitti. Wolfgang Schäuble ja Angela Merkel ovat tätä kuoppaa entisestään syventäneet. Jos Saksan talouspolitiikkaan ei puututa, on kaikki muut euromaat kaulaansa myöten veloissa kymmenessä vuodessa ja silloin koko rahaliitto romahtaa. Ellei se romahda Brexitin ja Ranskan nationalistisen liikehdinnän myötä jo sitä ennen.

Jotta vasemmistoliitto voisi todella tehdä vasemmistolaista politiikkaa, sen pitää ottaa tämä politiikassaan huomioon.