maanantai 4. heinäkuuta 2016

Brexit - jälkihuuhtelua

Tiedän, tiedän, tätä on puitu jo ja pitäisi siirtyä eteenpäin...

Vaan en malta, sillä tämä on todella herkullinen farssi!

Brexitin äänestystulos on herättänyt uusliberaaleissa sellaista älämölöä, että brittiläinen kansa äänesti väärin. Tämä tietenkin on yhtä aikaa sekä totta, että valetta. Kuten tiedämme useat äänestäjät olivat pettyneitä sekä itseensä, että vaalitulokseen jonka puolesta äänestivät. Me tiedämme myös, että Brexitiläiset poliitikot vetivät kansaa nenästä useilla valheellisilla väittämillä. Siinä mielessä kansa äänestikin väärin. Mutta kansahan äänesti juuri oikein, jos ottaa huomioon, että poliitikot olivat niitä tyyppejä jotka esittelivät faktoina valheensa ja näiden annettujen tietojen perusteella kansa teki päätöksensä. Vastuuta siis omasta epäonnistumisesta yritetään sysätä vastuullisilta huijauksen uhreille. Vanha kikka!

Vaalien jälkeiseen aamuun herättiin sellaisessa krapulassa, ettei monikaan poliitikoista enää uskaltanut mennä töihin. David Cameron ilmoitti eroavansa tehtävästään pääministerinä jo melko suoriltaan ja Nigel Farage joka on ollut koko Brexit-äänestyksen avainhenkilö ilmoitti jättävänsä politiikan vedoten siihen, että hänen tehtävänsä on nyt tehty. Faragen ero on koko shakespearelaisen näytelmän naurettavin kohta. Hän siis ilmoitti, että hänen tehtävänsä politiikassa on nyt tehty, kun hän ei ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Hänhän vain orkestroi yhteislaulun ja kun näytelmän pitäisi alkaa, päänäyttelijänä hän tajuaa olevansa kyvytön itse itselleen antamaansa rooliin ja luikkii verhojen taakse piiloon.

Tässä näemmä kävi niin, että populistit eivät ilmeisesti alunperin itsekään uskoneet voittoonsa, eivätkä myöskään halunneet sitä. Tarkoitus oli ilmeisesti ylläpitää omaa suosiota ja jos Brexit ei olisi mennyt enemmistöllä läpi, olisi sillä hevosella voitu ratsastaa vallankahvassa vielä vuosikymmenen.

Veikkaukseni on, että Britannia ei lopulta lähde EU:sta. Varmaksi me kaikki tiedämme, ettei Britannia ainakaan lähde EU:sta näillä johtajilla. He kun päättivät kaikki siirtyä puutarhan hoitoon. Seuraajia Brexitin toteuttamiseen ei myöskään tahdo löytyä. Seuraajien kohtalo on nimittäin poliittinen itsemurha, teki niin tai näin...

Varmaa on myös se, että tämä näytelmä osoitti meille miten kapitalistisessa Euroopassa ei ole todellista demokratiaa. Eikä siinä. Meillähän onkin edustuksellinen demokratia. Se tarkoittaa sitä, että kun joku valitaan johtotehtäviin, on hänen hommansa päättää isoista ja vaikeista asioista. Nyt vastuuta ei Briteissä kanna kukaan. Onneksi sentään EU:n virastot pitävät huolen, ettei Britannia valahda katutasolla sekasortoon.