lauantai 16. heinäkuuta 2016

Johtajien demokratia

Viime yö oli melkoinen näytelmä. Osa Turkin armeijasta yritti kaapata vallan maata johtavalta despootilta Erdoganilta.

En missään nimessä hyväksy väkivaltaa, mutta silti mielestäni maailman johtajien reaktiot ovat hiukan surkuhupaisia. EU:n päämiehet kommentoivat Turkin vallankaappausta kertomalla, että EU tukee vain äänestämällä valtaan noussutta hallitusta. Yhdysvalloissa presidentiksi pyrkivä demokraattien ehdokas Hillary Clinton sanoi samaa, mutta muisti sentään, että tässähän voi vielä roiskua enemmänkin verta.

On toki luonnollista, että edustuksellisen demokratian kautta valtansa saaneet ihmiset puolustavat edustuksellista demokratiaa järjestelmänä. Mutta kun se ei riitä oikeassa maailmassa vallan mandaattiin. Se mitä länsimaiset kärkipoliitikot eivät uskalla sanoa on, että Turkissa on jo pitkään muhinut Erdoganin järjettömästä politiikasta johtuva kasvava kuilu sekulaaristen ja islaminuskoisten ihmisten välillä.

Turkin armeija on aina Atatürkin ajoista lähtien ollut uskonnoton laitos ja monelle sekulaarille se on ollut jopa turvapaikka maassa, jossa uskontojen välillä käydään hyvin raakaa poliittista taistelua väkivaltaakaan kaihtamatta. Erdoganin politiikka ei ole ollut länsimaisen demokratian humaanin periaatteen mukaista, vaan se on ollut fasistista ja enemmistön ylivoiman toteuttamista.

Tästä jää helposti sellainen maku, että poliitikot kunnioittavat demokratiaa vain silloin, kun se vahvistaa heidän asemaansa. Se osoittaa vain sen, että demokratia on toimiva järjestelmä ainoastaan, jos se kulkee käsi kädessä humanismin kanssa. Ilman humanismia se on enemmistön diktatuuria ja diktatuuri ei ole demokratiaa. Se on diktatuuria.

...

Ranskassa ja Turkissa on kuollut yhteensä n. 150 ihmistä viimeisten parin päivän aikana. Näistä kuolemista eurooppalaiset poliitikot ovat tehneet keppihevosen jolla he perustelevat mm. Syyriassa asuvien siviilien pommittamista. Missä on heidän oikeutensa demokratiaan heitä erittäin läheisesti koskevassa asiassa?