sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kansallisvaltio

Usein havaitsen isänmaallisiksi itseään kutsuvien ihmisten vetoavan kansan ikiaikaiseen perinteeseen. Tämä on varsin viihdyttävää, sillä kansallisvaltiot ovat hyvin tuore ilmiö.

Kansallisvaltioiden synnystä voimme kiittää saksalaista kaveria nimeltä Guttenberg. Ilman kirjapainon yleistymistä ihmiset eivät tunteneet kuuluvansa sellaiseen suureen abstraktioon kuin kansa. He kuuluivat kyläyhteisöönsä ja kyläyhteisö kuului kirkolle ja kuninkaalle (tai muulle aateliselle riippuen tapauksesta).

Varsinaisen kansallisvaltioajattelun uranuurtajana toimi kuitenkin 1800-luvulla italialainen Giuseppe Mazzini. Hänen kaltaisiaan ihmisiä kutsutaan tänä päivänä terroristeiksi. Mazzini nimittäin organisoi useita kapinoita pyrkiessään ideologiseen tavoitteeseensa.

Mazzinin ideologian ongelmakohtana voidaan pitää sen selkeätä yhteyttä myöhemmin kasvaneeseen fasistiseen liikkeeseen. Mazzinin tasavaltalaisuus keskittyi vahvasti keskiluokan valtaan. Tästä johtuen Mazzini joutuikin aikalaisensa Karl Marxin kovan kritiikin kohteeksi. Karl Marxin kerrotaan kutsuneen Mazzinia "vanhaksi aasiksi".

Mutta samalla, kun nostamme Karl Marxin pöydälle havaitsemme isänmaallisten tavallaan olevan oikeassa, sikäli kun kansallisvaltiot jatkavatkin Marxin mukaan patriarkaatin valtaa porvarillisen vallan muodossa.

Kuvaavaa on, että kansaa ja kansallisuutta ylistävät ihmiset puhuvat vapaudesta, mutta kun tarkastelemme tätä vapautta lähemmin havaitsemme olevammekin tismalleen samassa pisteessä kuin feodalisminkin aikaan; jonkun toisen vallan alla.

Onko se hyvä paikka, sen saat päättää tällä kertaa ihan itse.