torstai 4. elokuuta 2016

Miniatyyrimuistelmat; 2. osa

Hyvin hyvin kauan sitten sanoin silloiselle kesäkämppikselleni (joka oli melkoisen rasittava äijä) vieväni roskat pihalle. Ajatuksena oli, että hän laittelisi sillä välin kahvit tulemaan. Siinä roskien viennin yhteydessä törmäsin johonkin naapuriin (jonka henkilöllisyys on päässyt katoamaan kortistosta).

-Lähekkö kaljalle?

-Vois koht lähteeki...

-Eikunny! Kyyti lähtee just!

Kuten vastuullisen ihmisen kuuluukin tehdä, sai kahvittelu jäädä kämppiksen soolohommiksi ja minä lähdin siltä seisomalta Lahesta Helsinkiin ryyppäämään. Muistikuvat reissusta ovat hieman hataramman puoleiset. Yksi muistikuva on sellainen, että pelaamme jossain päin Vallilaa krokettia puutalon olohuoneessa portit lattiaan iskettyinä. Ja seuraava muistikuva onkin herääminen. Viru-hotellista täysin pennittömänä itselleni tuntemattomien nukkuvien ihmisten seasta.

Jännäksi homman tekee se, että siihen aikaan Viroon ei päässyt mitenkään ilman passia ja passi oli turvallisesti tallessa kotona työpöydälläni 14-tuumaisen Daewoo-väritelkkarin vieressä. Noh, melkoisen säätämisen kautta pääsin jotenkin takaisin Suomeen. Helsingin vanhalla linja-autoasemalla kuljettaja kysyi mihin minulla on matka. Vastauskin oli väsyneellä matkamiehellä heti kielen päällä.

-Kotiin!

Kahvinjuonnin olen sittemmin lopettanut kokonaan.