lauantai 27. elokuuta 2016

Moraalista

Joitakin vuosia takaperin kirjailija ja filosofi Sam Harris oli haastateltavan Oxfordissa. Pian haastattelun jälkeen Youtubeen ilmetyi video, jossa Oxfordilainen opiskelija kysyy onko moraalille olemassa mitään tieteellisiä perusteluita. Puuttumatta laajemmin Sam Harrisin ajatuksiin kompastuu hän videolla ikävän näköisesti kysymykseen, eikä osaa vastata siihen suoraan.

Moraalille kumminkin on olemassa sekä tieteellisiä, että loogisia perusteita jotka on hyvä ottaa huomioon. Kaksi maailmasotaa ovat aika kategorisesti osoittaneet meille sen, että sotiminen heikentää lajimme selviytymismahdollisuuksia kauaskantoisesti. Ei ainoastaan sen tähden, että sotiminen kadottaa valtaisan määrän lisääntymiskykyisiä yksilöitä (jota toki suuret ikäluokat kompensoivat), vaan myös ympäristöä tuhoamalla. Maailmansotien ympäristövaikutukset näkyvät yhä. Maahan hautautuneita räjähtämättömiä pommejakin kaivetaan kumpaisenkin sodan jäljiltä pitkin Eurooppaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Olemme käyttäneet ja käytämme yhä valtaisat määrät luonnonvaroja toistemme tappamiseen.

Moraalin loogisen puolen esimerkiksi sopii puolestaan mainiosti taannoin käyty omituisen konservatiivinen keskustelu siitä saako peruskoulun opettaja olla avoimesti homoseksuaali. Ihmisoikeuksia puolustava moraali toteaa, että tietenkin saa olla. Konservatiivit ovat patologisesti huolissaan, että homous tarttuu lapsiin. Moraalin ja logiikan kannalta konservatiivinen huoli yhdentekevää. Vaikka homous tarttuisikin, niin lajimme selviytymisen kannalta se ei ole olennaista. Moraali sanoo, ettei ketään voi estää rakastamasta ketä hän itse haluaa. Se on hänen perusoikeutensa. Logiikka taas puolustaa tätä moraalia osoittamalla, että homoseksuaalisuus ei varsinaisesti ole este lajin jatkuvuudelle. Lajin jatkuvuuden kannalta ongelmallista on se, että heteroparit eivät halua lisääntyä, koska he pelkäävät selviytymisensä puolesta sekä ovat kiinnostuneita viihtellisemmistä asioista kuin lasten kasvatus.

Kuvaavaa onkin, että kun homoparit haluaisivat kompensoida omilla toimillaan länsimaiden laskevaa syntyvyyttä, ei se konservatiiveille kelpaa. Tämä on selkeä osoitus siitä, että konservatiivinen homovastaisuus ei ole loogista. Se ei myöskään ole moraalista, sillä se heikentää homojen oikeuksia sekä lasten oikeuksia kohtuulliseen elämänlaatuun. Ja pitkällä tähtäimellä se heikentää lajimme jatkuvuutta.

Moraali on toki melko subjektiivinen käsite. Jokaisen moraaliset käsitykset poikkeavat toisistaan. Moraalin peruslinja on kumminkin helppo käsittää. Moraali pyrkii estämään epäsuosiolliset valinnat. Se missä moraalin liikkuvuus sijaitsee on epäsuosiollisuuden laajuus. Eläinoikeusaktivistien tasolla moraalitonta on tehdä epäsuosiollisia valintoja kaikkien, tai ainakin valtaosan eläinten kannalta. Humanistit pitävät moraalittomina ihmisiin kohdistuvia epäsuosiollisia valintoja. Konservatiivien joukossa esiintyy (ainakin epäsuorasti) ajattelua, että moraalitonta on tehdä epäsuosiollisia valintoja oman viitekehyksellisen ryhmän kannalta. Psykopaatti puolestaan pitää moraalittomina puhtaasti itselleen epäsuosiollisia valintoja.

Useat ekonomiset teoriat, sekä ekologia antaisivat viitteitä siitä, että mitä laajempaan ryhmään moraalia soveltaa, sitä paremmat edellytykset myös lajillamme on. Tässä tosin on äärimmäisajattelunkin riski. Jotkut eläinoikeusaktivistit painiskelevat sen kanssa onko moraalisesti oikein tappaa eläinkunnan edustaja, jos se on selkeästi ja suoraan vahingollinen ihmisille. Sellaisissa tapauksissa, joissa he päätyvät tulokseen, että tällaisen eläimen tappaminen on moraalitonta, he antavat ehkä ironisesti saman vallan jonka kieltävät konservatiiveilta näille eläimille.

Ongelma on siinä, että vaikka evoluutio on mahdollistanut ihmiselle abstraktiotasoisen moraalin kehittymisen, evoluutiolla itsessään ei ole moraalista kaavaa. Krokotiilin on tapettava selviytyäkseen. Ja niin on eläinoikeusaktivistienkin. Yksi äärimmäisen ja harvinainen zeniläinen liikesuunta pyrkii saavuttamaan meditaation kautta ihmisen muuttumisen kiveksi. Tämän harjoitteen tavoitteena on, ettei ihmisen tarvitsisi olemassa olonsa varmistamiseksi käyttää mitään eloperäistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että harjoite johtaa ihmisyyden määritteen poistumiseen.

Moraalissa onkin paradoksi. Tietoisen elävän olennon on tehtävä makaaberi valinta kuinka laajalle hän ulottaa moraalinsa. Kumpi on altruistisempaa; pyrkiä olemaan vaikuttamatta lainkaan, vai pyrkiä vaikuttamaan positiivisesti joihinkin asioihin toisten asioiden kustannuksella. Useammankin kulttuurin filosofia on määrittänyt ratkaisuksi "kultaisen keskitien". Se vaan kun se kultainen tie on kovin mutkikas...