keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Ammattirikollinen

Kun kävin alkuperäisen hallitusohjelman läpi, huokaisin helpotuksesta. Työttömiltä ei leikattaisi. Voisin keskittyä toisten oikeuksien puolesta taistelemiseen. Miten naivi olinkaan!

Ei liene teillekään kaikille kolmelle lukijalleni mikään salaisuus, että iso osa tuloistani koostuu työmarkkinatuesta. Loput koostuvat zine- ja kirjamyynnistä sekä keikkapalkkioista. Mistään leveästä leivästä ei ole kyse, mutta olen tähän mennessä kyennyt maksamaan askeettisen elämäni laskut ja käymään joskus jopa ulkona oluella.

Vuodenvaihteen jälkeen tilanne on muuttumassa. Vaatimus siitä, että minullakin pitäisi olla kolmen kuukauden välein näytettävänä vähintään 5 päivää työtä ja orjatyö... anteeksi... palkatonta työharjoittelua on ihan puhtaasti pyrkimys heikentää perusturvaani. Minä teen seitsemän päiväistä työviikkoa, koska taiteilijoilla ei ole vapaapäiviä. Silloinkin, kun en kirjoita, kuvaa, leikkaa videoita, tai esiinny, luen, tai muuten perehdytän itseäni, jotta voin jatkossa tehdä työni paremmin. Ja silloin, kun en näitä omia prokkiksiani tee istun kulttuurijärjestöjen kokouksissa, tai muutoin autan näiden järjestöjen toiminnassa.

Nämä kaikki minun pitäisi siis jatkossa tilittää jonkin yksityisen firman konttorilehmälle (viittaus Sofi Oksasen Stalinin lehmiin, ei kenenkään sukupuoleen, sovinisti), jota ei kiinnosta minun työni, joka ei työtäni ymmärrä, eikä myöskään arvosta. Hänen hommansa on saattaa minun liukuhihnan ääreen painamaan palkatta nappulaa koneesta joka liimaa kumisaappaaseen tarran.

Hallituksen linja on se, että kaikkien pitää mennä töihin vaikka ihan oikeasti töitä ei olekaan. Hallituksen linja on myös se, että se ei minun työtäni tunnusta. Hallitus on päättänyt tehdä minusta ja työstäni rikokseen verrattavaa toimintaa, josta minua saa rangaista mielivaltaisesti.

Jos siis pahimmat aavistukseni tulevaisuudesta käyvät toteen, joudun nostamaan yksittäisten keikkojen hintaa roimasti, jotta voin jatkossakin tehdä työtäni ja maksaa sillä askeettisen elämäni laskut. Nyt vedän keikasta 100 euroa. Tulevaisuudessa on mahdollista, että joudun vetämään keikasta 450 euroa, jotta selviydyn.

Nyt ehkä ymmärrätte miten tärkeää taiteilijoille on yhteiskunnan tuki. Jos sitä tukea ei ole, kallistuu kulttuurin tuottaminen ja se puolestaan näkyy lopulta kulttuurijärjestöjen kasvavina apurahasummina ja tapahtumien lippuhinnoissa. Nykyisen hallituksen linjalla erityisesti lippuhinnoissa. Sellaiset tapahtumat jotka nyt maksavat 5 euroa, voivat tulevaisuudessa maksaa 20 euroa.