sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Laatikko nimeltä avioliitto

Kuten Kirsi Vainio-Korhonen Turun Sanomissa toteaa, ei kirkolla ole ollut likikään ikiaikaisia oikeuksia juridiseen avioliittoon. Kirkko ei ole koskaan ollut mikään Jumalan rakkauden lähettiläs, vaan valtaa hamuava instituutio.

Valtio, kirkko ja korporaatio ovat lähtökohtaisesti kaikki samaa asiaa ajavia tahoja. Ne haluavat valtaa yksilön ylitse. Kysymys ei ole siitä, uskotko lakiin, Jumalaan, vai rahaan. Kysymys on siitä, millaisen mandaatin haluat antaa omaa etuasi valvovalle järjestelmälle.

Väkivaltakoneisto on hyvä renki, mutta helvetin huono isäntä. Jotta omat ihmisoikeudet säilyvät, on ihan järkevää tunnustaa jokin etiikkaa valvova abstraktio. Mutta on muistettava, että tällaisia abstraktioita käyttävät helpsosti hyväkseen ihmiset, joiden tarkoitusperät eivät ole altruistisia.

Tavanomaisesti valtion kohdalla puhutaan "oikeistosta", kirkon kohdalla "konservatiiveista" ja korporaation kohdalla "porvareista". On myös tyypillistä, että nämä nimetyt ryhmät usein leikkaantuvat toisiinsa, jolloin yksittäinen ihminen voi tunnustautua, tai tulla nimetyksi sekä oikeistolaiseksi, konservatiiviksi ja porvariksi.

Heidän pyrkimyksensä on esittää, että he edustavat tiettyjä "arvoja". Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, jos arvolla tarkoitetaan yhteisiä pelisääntöjä. Tämän ryhmän arvot ovat linjauksia, jossa he voivat keskittää valtaa itselleen ja ottaa sitä muilta pois. He eivät välitä todellisesta historiasta, vaan kirjoittavat omansa, niinkuin se heille sopii ja pyrkivät sillä perustelemaan vallan keskittymistä heille itselleen ja kaltaisilleen.

Nyt kun meillä on historiallisesti poikkeuksellisen voimakkaasti tällaista politiikkaa ajava hallitus ja eduskunnassa paljon samaa linjaa ajavia edustajia, ei ole lainkaan ihmeellistä, että tasa-arvoinen avioliittolaki otetaan uudelleen esiin.

Samat naamat jotka viimeksi, kun avioliitosta keskusteltiin ja päätettiin saman sukupuolen edustajien voivan avioitua keskenään, vaativat ettei tästä pitäisi "taas alkaa keskustella", vaativat nyt eniten keskustelua aiheesta.

Keskustelussa on oireellista se, että kun kysymys on juridisista oikeuksista, vaatii kirkko oikeutta osallistua keskusteluun. Ei välttämättä suoraan, vaan kätketysti uskonnon kautta. Ongelmalliseksi koko avioliittokeskustelun tekee se, että avioliittoa pidetään ainoana juridisesti pätevänä muotona kahden ihmisen välisestä perheliitosta. Avioliiton missään nimessä ei pitäisi olla juridinen termi. Sen kuuluisi olla ainoastaan ihmisen ja Jumalan välisen sopimisen termi.

Jostain syystä tässä koko keskustelussa on ajauduttu sellaiseen laatikkoon, jossa on hyvin kapeasti vaihtoehtoja. Jopa ateistit ovat tässä laatikossa antaneet kirkolle juridista valtaa, vaikka yleensä aktiivisimmat ateistit vaativat kirkolta juridisen vallan poistamista.

Olen aiemminkin sanonut vastustavani tasa-arvoista avioliittolakia jo sen takia, että se jättää meidät polyamoristit yhä ulos perheliittojen oikeudesta. Vastustan myös kirkon juridista valtaa tässä aiheessa. Avioliitto pitäisi poistaa kokonaan juridisesta käsitteistöstä, ja sen sijaan valtion pitäisi perustaa juridisen perheen käsite vapaamuotoiselle sopimiselle. Kaiken muotoiset ihmisten väliset liittoumat adoptio- ja perimisoikeuksineen pitäisi olla valtion säätämänä mahdollisia.

Nykyisellään avioliitto antaa kirkolle näkymätöntä juridista valtaa, joka on ihmisoikeudellinen ongelma. Jumala ei sinun rakkaitasi ruoki, vaan raha. Raha joka on korporaatioiden vallankäytön väline.