sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Runoudesta on tehty pornoa

Saan ehkä jopa omien hermojen kannalta iloksi melko vähän yleisöpalautetta runoistani. Iloksi siksi, että vaikka tykkäänkin puhua töistäni ja miettiä maailman laitoja, niin en tykkää olla papukaija. Minua usein erheellisesti pidetään keskeislyyrikkona. Tämä mielikuva syntynee kansakuntaan peruskoulutasolta asti ajetun romanttisen mielikuvan kautta, jossa runoilija vuotaa paperille sydänvertaan kuin nuori Werther  konsanaan. (Tästä syystä pidän Goethea viheliäisenä kirjailijana.)

On tavallaan ihan ymmärrettävää, että runoilijoiden odotetaan olevan myös karismaattisia henkilöitä. Ja ajallemme on myös tyypillistä, että karismaattisten henkilöiden valoon halutaan päästä. Mutta kun valtaosa hyvistäkään runoilijoista ei ole karismaattisia henkilöitä. Valtaosa runoilijoista on vain omistanut mielenkiinnon runoutta kohtaan ja alkanut harjoittaa lajia.

Charles Chaplin piti kulkurihahmonsa todellista syntykertomusta suunnitelmallisuudessaan epäromanttisena, joten hän sepitti tarinan, jossa hän olisi löytänyt hahmon puolisattumalta vähän kutsumuksellisenakin ilmiönä. Ja voi olla, että tämä tarina tosiaan on yleisön mielestä jännempi ja voi olla, että kaikkea ei kuuluisi yleisön tällaisten hahmojen syntymisestä tietääkään.

Mutta minä itse en ole sellainen tyyppi joka sietää paskanjauhantaa. Suhtaudun runouteen kuin mekaniikkaan. Pyrin luomaan täydellistä konetta. Sellaista joka toimittaa tehtävänsä elegantisti ja moitteettomasti ilman yhtään ylimääräistä osaa. Minulle runot ovat kuin ohjekirjan kuvituksia. Ne ovat sellaisia kuvia jotka ovat vaikeampia esittää todellisin kuvin kuin sanallisin kuvin.

Kirjallisuuden laadun kannalta on erittäin harmillista, että maailma tuntuu pitävän kirjaillijaa tärkeämpänä kuin tämän tekemää kirjallista työtä. Kirjasta on tullut asuste. Sen kanssa on mukava esiintyä seurapiireissä ja vähän lukeakin sitä ääneen vähän niinkuin saisi vetäistä teepöydässä viilon auki ja lyödä mulkun pöytään sanoen "tämä on nyt sitä itseään".

Onhan se kiihottavaa, en minä sitä kiellä. Mutta ei sillä ole enää mitään tekemistä kaunokirjallisuuden kanssa. Se on pornoa.