perjantai 14. huhtikuuta 2017

Bolshevikit, Hennes & Mauritz ja Afrodite

Anu Silverberg kirjoitti Imagen mukaan hienon esseen kauneusihanteista. Ja onhan se sitä siinä mielessä, että se nostaa hyvin esiin kysymyksen siitä miksi kauneusihanteita noudatetaan, vaikka sen tiedetään tuottavan ahdistusta. Silverberg ei juurikaan tarjoile vastauksia, joten koitan ehdottaa itse sellaista.

Seuraa sisältövaroitus: aion vedota tavoistani poiketen luontoon, sekä puhua miesten harjoittamasta naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä luonnollisena ilmiönä. Tämä ei tarkoita kumminkaan sitä, että millään tavalla hyväksyisin seksuaalisen häirinnän, sillä ihmiset ovat vastuullisia olentoja jotka kykenevät voittamaan luontonsa.

Bolshevikien ihanne naisesta ei ollut kaunis nainen, vaan puolueelle omistautunut nainen. Meikkaamista ja koreasti pukeutumista pidettiin porvarillisena. Tämä on asiakontekstissa hyvin ymmärrettävää, mutta ei suinkaan ainutkertaista. Koraani ja monet kristinuskonkin suuntaukset kehottavat naisia pukeutumaan vaatimattomasti. Tätä on usein käytetty myös aseena naisten tasavertaisuutta vastaan, mikä on virheellistä, mutta valtaa himoitsevien miesten kannalta kätevää. Virheellisyys on silloin epäolennaista.

Tässä vaatimattomuuden ulkoisessa ihanteessa ongelmallista on juurikin sen ulkoisuus. Siinä pinnallisen kauneuden ihanteen tilalle asetetaan moraalisen omistautumisen ihanne ulkoisella mittarilla. Moraalisen ihanteen täyttämisen voi helposti näin esittää ulospäin, vaikka sydän olisi mustaa pikeä. Ja moni tahtoo esittää parempaa kuin onkaan.

Puhutaan yhteismaan ongelmasta. Evoluutiobiologiassa tämä tarkoittaa sitä, että kun kaksi koiraskoppakuoriasta kohtaa kaksi naaraskoppakuoriasta, ne eivät sovussa jaa naaraita keskenään, vaan käyvät taistelun, jossa voittaja saa molemmat ja hävinnyt menee kotiinsa tumputtamaan. Ihminen ei tietoisesta tasostaan huolimatta ole tässä asiassa poikkeus. Vaikka me kuinka tiedämme, että tasa-arvo on meille eduksi, me silti olemme sen verran itsekkäitä, että haluamme olla hiukan haluttavampia kuin se vieressä istuva (laji)toveri. Se synnyttää kilapiluasetelman.

Sama kuvio on osittain syynä naisten kohtaamaan seksuaaliseen häirintään. Miesten naisia kohtaan harjoittama seksuaalinen häirintä ei ole ainoastaan valtaa yli naisen, vaan se on myös valtaa yli miesten. Alkukantaisena vallanmuotona kyse on sen näyttämisestä, että mies voi saada keinoja kaihtamatta enemmän kuin toinen. Se on valtapeliä jossa häviävät kaikki.

Naiset rakentavat itsestään kuvaa seksuaalisesti tavoiteltavina olentoina oman logiikkansa vastaisesti ja miehet astelevat valtakilpailun ansaan korkeamman moraalin väistyessä kuppilan tupakkakoppiin. Me luomme biologisista syistä asetelmia, joissa tulee turpaan.

Anu mainitsee esseessään 90-luvun Hennes & Mauritzin mainokset ja niiden paljon parjatun naisihanteen. Kuten tiedämme, niin ihan ensimmäistä kertaa historiassa naisvartalolle ei ihanteita aseteltu näissä mainoksissa. Me tunnemme Afroditen ja Hestian.

Jotain kumminkin nämä mainokset tekevät ensimmäistä kertaa: Hennes & Mauritz pyrkii sivuuttamaan naisvartalon ihanteen ja rakentamaan mielikuvaa siitä, että heidän myymänsä tuote tuottaa tavoiteltavan ihanteen. Tämän seurauksena nämä mainokset kätkevät sen tosiasian, että ihanteen saavuttamiseksi täytyy olla yliluonnollinen olento: jumalatar.

Ihanteissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Ihanteet ovat kehityksen ja edistyksen lähtökohta. Vika on siinä, että me emme maallistumisen myötä pidä ihanteiden täydellistä saavuttamista mahdottomana, vaan jotenkin maallisuudelle käänteisesti kiellämme oman kuolevaisuutemme. Nuori ihminen on altis ihanteiden vahingollisille puolille juuri siksi, että hän ei tunnista omaa kuolevaisuuttaan samoin kuin vanha ihminen.

Koska en osaa tällä kertaa lopettaa kirjoitustani kauhean nasevaan lauseeseen, laitan loppuun H&M:n mainoksen.

Älkää ostako täältä vaatteita, ne on paskoja: