lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tämä on blogikirjoitus

Siitäkin huolimatta, että olen ainakin omasta mielestäni antimaterialisti, tulen kiertäneeksi kauppoja joissa myydään sisustusesineitä. Puolustuksekseni todettakoot, että olen hyvin ronkeli, enkä ole esimerkiksi 1,5 vuotta asuttuani nykyisessä kodissani saanut aikaiseksi hankkia edes suola ja pippurisirotinta. Minut on varustettu synnynnäisellä ajatuksella, että jos esine ei täytä kaikkia vaatimuksiani, en sitä myöskään hanki.

Sisustusliikkeitä kiertäessä ei voi välttyä kohtaamasta esineitä joiden valmistaja on päättänyt rajoittaa niiden soveltamista. Pari vuotta sitten vastaani tuli esimerkiksi merimiessäkki jollaisen olin kovasti jonain päivänä toivonut löytäväni. Oli niitä aiemminkin tullut vastaan, mutta hinta aiemmissa löydöissäni oli ollut liian merisuolainen. Nyt hinta oli kohdallaan ja otin ilolla säkin käteeni vain havaitakseni pettymyksekseni, etten voisi säkkiä ostaa kumminkaan. Valmistaja oli suuressa viisaudessaan kirjaillut sen kylkeen sanan LAUNDRY.

Olen monesti nähnyt itseäni miellyttäviä rasioita, laatikoita, purnukoita, sirottimia jotka ovat jääneet hyllyyn siitä yksinkertaisesta syystä, että valmistaja on päättänyt näin sanallisesti, etten saa käyttää tuotetta vapaasti miten haluan. Tietysti voisin liimata lapun purnukan kylkeen valmistajan tekstin päälle, mutta siinä on kaksi ongelmaa. 1. Tietäisin, että lapun alla lukee jotain muuta ja se vainoaisi minua unettomuuteen saakka ja 2. Pyrin välttämään yleensäkin ympäristöni täyttämisen tarpeettomilla sanoilla. Jos en enää tiedä mitä jossakin purkissa on laittamatta lappua siihen, luulen tarvitsevani lääkärin palveluksia.

Mutta ymmärränhän minä... Näitä rajoittavia tekstejä ei laiteta sisustusesineisiin siksi, että ihmiset laittaisivat suolasirottimeen juuri suolaa. Ne laitetaan siihen siksi, että ihmiset ostaisivat nämä tuotteet. Ne ovat eräänlaisia mainoksia kaupoissa itselleen: "Etsit leipälaatikkoa? Minä olen sellainen!" Tavallaan tämä ilmiö halventaa esineen. Leipälaatikon pääasiallinen käyttötarkoitus ei olekaan enää olla vuosikymmeniä kestävä leipälaatikko vaan pelkkä ostos. Kun se on ostettu, se ei enää tee muuta kuin pilkkaa omistajaansa keittiön pöydällä. Menit halpaan!

Tämä on blogikirjoitus.