lauantai 27. toukokuuta 2017

Kreikka 2017

Olen pitkään miettinyt miten kuvailisin asiallisesti sitä millaista ihmisten elämä Kreikassa on. Suomalainen lehdistö on Kreikan talouskriisin syntyhetkistä lähtien ollut täysin kyvytön kertomaan mistään muusta kuin suuren linjan poliittisista päätöksistä. Tavallisen ihmisen arjesta se ei kerro mitään. Minullakin tästä on vain pintaraapaisu, mutta jonkinlaisen kuvan saatan kyetä antamaan.

Puolisoni viisihenkisellä perheellä on pieni kahvilayritys hiljaisessa kaupunginosassa Ateenassa. Kahvio pyörii lähinnä paikallisten työmatkalaisten ja toimistojen ja putiikkien kahvin ja leivonnaisten tarpeella. Liike on tuoreehko ja vakiinnuttaa vielä paikkaansa. Vain kreikkalainen kykenee ottamaan asiansa niin rennosti kuin oma puolisoni, kun hän näki kahvilan viimeisimmän kuun sähkölaskun, jonka loppusumma oli yli 3000 euroa. Sittemmin sähköyhtiö on viilannut laskua alaspäin, koska pitää sitä itsekin virheellisenä, mutta loppusumma jäänee kumminkin 1500 euron paikkeille.

Yritys on toki yritys ja laskut ovat usein sen mukaisia. Mutta useat kotitaloudetkin saivat valtion monopolina pyörivältä sähköyhtiö Δ.Ε.Η:ltä viime kuulta laskun, jota eivät olleet uskoa. Puolisoni kävi kahdesti yhtiön konttorilla joista ensimmäisellä kerralla hän kääntyi ovella kun tajusi jonottajia olevan hänen edellään yli 100. Puolisolleni sähköyhtiö selitti uuden laskun koostuvan uusista laskutettavista palveluista. Nämä ovat näitä mukavia palveluita, joita asiakas ei voi itse valita, kuten "sähkönsiirtomaksu" koska sähkön johtaminen kuparia pitkin kuluttaa johtoa ja sähkön vaihtaminen normaalista sähköstä mansikan makuiseksi. Δ.Ε.Η. oli sen verran ovela toimissaan, että ilmoitti muuttuneesta laskutuskäytännöstään asiakkaille vasta jälkikäteen, paitsi tietty jos satuit eksymään heidän nettisivuilleen sattumalta muutamia viikkoja ennen laskun tulemista.

Vuokrataso sentään Kreikassa on siedettävä, ja ihan hyvänkin yksiön voi saada 150 eurolla. Kumminkin juuri tuo sähkölasku saattaa nostaa asumiskulut taloyhtiön huoltokulujen kanssa tänä päivänä helposti 500 euroon kuulta. Helsinkiläiseksi yksiöksi tuo olisi halpa, mutta kun esimerkiksi normaali kahvilassa työssä oleva ihminen saa palkkaa 400 euroa, niin ainakin minun lyhyt matematiikkani kertoo, että ihan reilusta pelistä ei ole enää kyse. Ateenassa näkeekin paljon ruokajonoja ja ihan terveen oloisia ihmisiä asunnottomina. (Sairastuminen johtaa kreikkalaisen melkoisella todennäköisyydellä kadulle, jos ei sairauden takia pysty työskentelemään, eikä rahaa ole jäänyt säästöön.)

Pääministeri Tsipras on melko voimaton eurooppalaisen talouspolitiikan edessä. Hiljattain hänen politiikkansa johti monien alojen palkan laskemiseen lähelle tuota 400 euroa. Tsipraksen kädet ovat sidottuna Merkelin politiikan edessä. Velat on pakko maksaa, sillä Euroopan kuningatar niin määrää.

Tulevana kesänä Akropoliksen ympärillä olevat turistien suosimat kahvilat ja ravintolat ovat erityistarkkailussa veronkierron osalta. Eipä siinä, pimeä talous on perseestä, mutta jotenkin se saa ymmärrettävän sävyn, kun katselee mitä ihmisille jää käteen, jos tekee kaiken juuri niinkuin lakikirjassa sanotaan.

Kuuluu Kreikasta hyviäkin uutisia: Pari kuukautta sitten Sklavenitis-kauppaketju osti Marinopoulos-kauppaketjun. Eilen Sklavenitis ilmoitti nostavansa kaikkien entisessä Marinopouloksessa työskentelevien ja alle 860 euroa kuussa tienaavien palkat 860:een euroon. Joillekin tämä tarkoittaa 300 euron palkankorotusta. Hyvä uutinen melkein kaikin puolin, mutta märkä rätti Tsiprakselle joka pari viikkoa aiemmin ilmoitti palkkojen alentamisesta.

Valoa on sen verran tunnelin päässä, että Kreikan talous on kasvanut viime aikoina yli 3 prosentin tahtia, mikä on niin kova tahti, että jos Suomessa joskus saadaan vastaavia lukemia, niin Juha runkkaa saunassaan lasten ja vaimon mentyä nukkumaan. Osittain tästä on kiittäminen Turkissa heiluvaa koiran vinkulelun näköistä ja kuuloista despoottia, Erdogania, jonka viimeaikaiset puuhastelut ovat saaneet monet saksalaiset turistit valitsemaan matkakohteekseen mieluummin Kreikan.

Sillä välin opiskelijoilla on mielenkiintoisia hetkiä elettävänään. Hiljattain heille ilmoitettiin, etteivät parhaiten toimeen tulevat saa opintotukiaan tältä kuulta. Syytä ei sen tarkemmin mainittu, mutta esimerkiksi oma puolisoni ei ole nähnyt tukiaan vielä joulukuultakaan ja hän kuuluu pienituloisimpaan tukiryhmään jolle kaikkein varmiten pitäisi rahan tulla. Se vihjailee siitä, että valtion kassa lommottaa tyhjillään, vaikkakin selityksenä on ollut "olemme hukanneet paperisi". (Suomessahan tämä sama toteutetaan virheellisillä päätöksillä, joista valittamisessa kestää puolisen vuotta.)

Oikeistolaiseen mantraan tuntuu kuuluvan kreikkalaisten ylimalkainen haukkuminen epärehellisiksi ja korruptoituneiksi ja talouskriisin leimaaminen vasemmiston viaksi. On toki totta, että vasemmistolaiset eivät ole saaneet valtaan noustuaan kaikkia IMF:n tavoitteita toteutettua, mutta alunperin Kreikan talouskriisiin ajoi oikeisto pankkiirikavereineen. Ja ne tyypit jotka virkamiesportaissa muutoksia vastustavat olivat jo silloin niissä hommissa. Heidän poistamisensa viroistaan olisi kumminkin vähän sama kuin heittäisi trieeristä soutajat mereen keskellä myrskyä.

Todettakoot vielä, että ne jotka kaikkein eniten ovat Kreikan tilanteeseen syyllisiä, istuvat Palaio Faliron rannassa jahdeissaan, ja ne jotka ovat kaikkein vähiten syyllisiä istuvat puolestaan Δ.Ε.Η:n toimistossa jonotuslappu kourassa miettimässä miksi ovat saaneet vahingossa paavin sähkölaskun.